Image Slider


En voi uskoa, että lukukausi on jo puolessavälissä. Mid termsit on tehty ja vielä kun rutistetaan parit projektit, siinähän ensimmäinen vuoteni IFT:ssä alkaa olla pulkassa. Tämä kevät on mennyt sata kertaa nopeammin kuin viime syksy. Ehkä koska joka päivä ei kohtaa jotain uutta, hämmentävää ja jännää. Väärään bussiin olen kyllä onnistunut menemään kahdesti, mutta molemmilla kerroilla osasin purkaa tilanteen ilman kartan avustusta. Voisi kyllä pikkuhiljaa ottaa opikseen ja mennä vain sellaisten bussien kyytiin, jotka satavarmasti menevät määränpäähäni. Noh, kantapään kautta sitten viimeistään.

Macaun kevätsää on yllättänyt minut. Euroopassahan kevät on lämmin ja voimakas, syksy sateinen ja viileä. Täällä asiat ovat aivan päinvastoin: syksyllä hellettä riittää marraskuulle asti ja taifuuneja lukuun ottamatta sää on hyvä. Kevät taas on lähtenyt hyvin hitaasti (siis on meillä öisin 19 astetta, mutta Macaussa tämä on viileää :DD) ja sateisesti käyntiin. Taivas on usein harmaa, mikä ei kyllä välttämättä tarkoita kylmää säätä. Tätä en vieläkään ole oppinut ja olenkin aina nahkatakki päällä kuumissani. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä selvästi kevät/kesä saapui tänne, sillä ilmasto teki täyskäännöksen takaisin kosteaan, paksuun ja lämpimään itseensä. Kun astuu ulos, tulee vastaan lämmin pilvi. Vielä ei kyllä sentään olla Macaun helteissä asti, kesällä nimittäin tuntuu kuin kävelisi hiustenkuivaajaa päin aina kun lähtee ilmastointilaitteen turvasta.

 

 

Jakso on tähän mennessä sujunut varsin hyvin ja enempiä leveilemättä sanottakoon, että tourismin mid termsistä sain luokan parhaan tuloksen, 80, keskiarvon ollessa 48 ja e-commercessa ryhmäni kaikki jäsenet saivat esitelmästä 5/5, mihin kukaan muu ryhmä, tai edes yksilö ole pystynyt. Ou jee. Harmaita hiuksia sen sijaan on tuottanut matikka. Kokeesta pääsin läpi tuloksella 15/30, joka on todellakin itseni ylitys kun vielä kaksi päivää ennen koetta oletin tosissani saavani yhden pisteen. Managerial accounting on myös vienyt hermoromahduksen partaalle ja tuloksia kokeesta emme vielä ole saaneet takaisin. Sormet siis ristiin, en todellakaan halua uusia mitään kurssia! Minä outomus viimeisenä iltana kokeeseen päntätessä tajusin kauhukseni tykkääväni budjetoinnista, mutta tässä vaiheessa oli vähän liian myöhäistä moiseen oivallukseen. Ja miljoonan eri formaatin muistaminen ei vieläkään ollut mieleen.


Ensi kuun Thaimaan matkaan tuli pari mutkaan kun molemmat lentoni siirrettiin kahdeksalla tunnilla myöhemmäksi ja näin saavun Pattayaan puoli yhdeltä yöllä. Yksin. Minä. Blondi tyttö. Kiva siitä ottaa taxi ja lähteä hotellille, joka on sulkenut ovensa seitsemältä illalla. Jes. Ja kaikki lennot ovat pääsiäisen takia täynnä, joten vaihtoakaan ei voi tehdä (mikä harmittaa, koska edellisen päivän viimeinen oppitunti on peruttu ja näin olisin voinutkin lähteä jo edellisenä päivänä..!). Onneksi huomasin hotellin tarjoavan taxikuljetusta könttähinnalla ja sieltä luvattiin myös, että taxikuski osaa tehdä sisäänkirjautumiseni. En siis jää kadulle ainakaan näillä näkymin. Ilman tätäkin takapakkia jännitti jo, mitäköhän tästäkin matkasta tulee ja nyt olen aika varma, että varsinaista häsläystä on luvassa. Onneksi siinä ei ole mitään hirveän uutta ja halutessani voin viettää koko loman turvassa hotellin katolla sijaitsevalla uima-altaalla.


En ole varma, olenko blogissa asiasta kertonut, mutta kesäkuussa meillä on kuukauden työharjoittelu. Paikkaa ei saa itse päättää, vaan meille suoritettiin arvonta eilen. Sormet ristissä toivoin Louis Vuittonia, mutta päädyin DFS Cotai Limitadaan. DFS on luksus tax free -kauppa, joka myy monia eri merkkejä, joten kaipa se kelpo paikka on. Ainakin vaihtoehdoista todellakin listan kärjessä. Ainoa ongelma on se, etten osaa kanttonia ollenkaan ja mandariiniakin aivan, aivan, aivan liian vähän, jotta siitä olisi mitään hyötyä töissä (kun Macaussa yleensä myyjät puhuvat sujuvaa mandariinia). Vasta myöhemmin selviää, voinko loppujen lopuksi edes suorittaa harjoitteluani DFS:ssä. Jos en, saa nähdä, mitä sitten keksitään. Ehkä joudun olla töissä jossain varastossa 8h päivässä koko neljä viikkoa. Palkkaa ei saa kaikissa paikoissa ja voi joutua olemaan töissä kuusi päivää viikossa - tietystikin tehden ruokaketjun kaikista alhaisinta työtä. Siinäpä vasta motivaatiota kerrakseen tuhlata kuukausi kesälomasta. Ainakin kokemukset karttuvat ja luonne karaistuu.

Ja mitä otsikkoon tulee, matikan opettajani lohkaisi tänään tämän mahtavan lausahduksen. Tämä oli hyvin yllättävää, sillä opettaja vaikuttaa varsin oppineelta, mutta kuultuani monesta eri suusta, moneen kertaan, kuinka valkoinen olen ja kuinka minun on mahdoton ruskettua, ei mikään enää yllätä. Eikä hän sentään oikeasti luule, että Euroopassa on vain yksi kieli (??), mutta oletti minun osaavan lausua ranskaa - mikä kyllä on totta, mutta täysin pointin ohi :D
Viime joulukuussa kirjoitin 7 things I hate about living in Asia -postauksen, jonka otsikko säikäytti ainakin äitini. Enhän minä Aasiassa asumista vihaa, tietenkään, ja siksi vihdoin nyt kolme kuukautta myöhemmin jaankin rakkauttani tätä maailmankolkkaa kohti. Tässä siis lukuisista hyvistä asioista mainittuna seitsemän:

1. Ruoka


Ravintolaruoka, katuruoka, perinteinen ruoka, nykyaikainen ruoka, fuusioruoka, jälkiruoka... Aasiasta saa kaikkea ja erittäin maukkaana. Macau yllätti minut osumalla samaan suuntaan ruokakategoriassa kuin Taiwan, Japani ja Korea; täältä saa todella mielikuvituksellisia herkkuja ja jos netissä on joku cool ruokatrendi, löytyy sitä tarjoava paikka aika varmasti jostain. Rolled ice cream, sushiburritot, hattarajädet, jäätelö-macaronet, mustat hampparit, isot J:n muotoiset vohvelit, joiden sisällä on jäätelöä... Kaikki löytyy. Itse bongailen instagramista mielenkiintoisien ruokapaikkojen kuvia ja tallennan sijainnit iPhonen karttaan (tällä hetkellä niitä on 85+ Macaussa). Kaverit nauravat minulle, mutta eipähän koskaan tarvitse pähkäillä ruokapaikan kanssa.

Macau on muutenkin kulttuurien kohtaamispaikka, mutta se näkyy erityisesti ravintolatarjonnassa. Paikkoja löytyy myanmarilaisesta TexMexiin ja dim sumista länkkärityyliseen vegeruokaan ja fish&chipseihin. Ravintoloita on melkein jokaisessa kadunkulmassa ja yleensä syöpöttelemään pääsee edullisesti. Syön ulkona 2+ kertaa viikossa, enkä vielä puolen vuoden jälkeenkään ole käynyt montaa kertaa samassa paikassa. Ei paha.

2. Ihmiset ovat ystävällisiä ja avuliaita


Olen käynyt viidessä Aasian maassa (jos poliittisesti lasken Macaun ja HK:n omiksi maikseen) ja jokaisessa ihmiset ovat olleet aivan älyttömän ystävällisiä. He oikein näkevät vaivaa auttaakseen. Vietnamissa rantabaarin työntekijä tuli peräämme omalle paikallemme asti vain palauttaakseen n. 20snt, jonka oli vaihtorahoista unohtanut, Kiinassa bussiaseman edessä hengaillut taxikuski lähti mukaamme etsimään bussiin unohtunutta lompakkoa odottamatta mitään palkintoa (lompakon löytymisen jälkeen tietysti menimme hänen taxillaan kohteeseen kiitokseksi) ja thaimaalaista palvelua parempaa saa oikeasti etsiä. Macaussakin kaverini ovat auttaneet minua ihan älyttömästi kaiken maailman asioissa, ilman että on edes pitänyt kysyä ja Christal tarjoutui jo ensitapaamisellamme tulla hakemaan koulupukua kanssani (hän oli hakenut omansa jo aiemmin). Minua ei ole ikinä jätetty pulaan missään. Kiinalaisilla juna-asemillakin työntekijät pitivät aina huolen, että kaverin kanssa varmasti pääsemme junaamme asti.

3. Lämpö


Lämpö tietysti riippuu siitä, missä päin Aasiaa oleskelee, mutta kaikkialla on ainakin Suomea lämpimämpää. Macaussa on 8kk vuodesta 23+ astetta ja loput 4 kuukauttakin ovat keskimääräisesti 17-20. Pahimmillaan on 10 astetta ja vaikka se ei hyvältä tunnukaan, pitää vain hetki ajatella Suomea ja heti piristää. Aina kun kaverini valittavat säästä, kylmyydestä tai kuumuudesta, alan paasata siitä, kuinka onnellisia heidän pitäisi olla. En usko, että tulen koskaan kyllästymään lämpöön. Eikä lämpö ole ainoa hyvä asia etelässä asumisessa, vaan aurinko ja valo. Kuinka rakastankaan ympärivuotisia pitkiä päivä.

4. Halpa(hko) hintataso


Tämäkin on hyvin maakohtaista, vrt. esimerkiksi Japania ja Kambozaa, mutta asui sitä missä tahansa Aasiassa, ovat monet asiat suomalaiselle halpoja. Macau on niitä kalliimpia Aasian maita, mutta silti saan usein päivitellä, kuinka halpoja asiat ovat. Ruokakaupassa vieläkin mietin, kuinka paljon kaksi pussillista ruokaa maksaisikaan Suomessa. Täällä elän käytännössä pelkästään opintotuella (miinus lukukausimaksut ofc). Ravintolassa voi syödä parilla eurolla ja kun maksetaan vähän enemmän, maksetaan viitisen euroa tai ihan maksimissaan kymmenen. En ole varma, olenko koskaan maksanut yhdestä ravintolakäynnistä 15+ euroa. Opiskelijan unelma.

Sitten taas jotkut asiat maksavat enemmän. Macaussa ei tuoteta mitään (?) ruokaa itse, joten tietyt tuotteet saavat suuren hintalapun. Park n Shop -länkkäriruokakauppaketjussa tekee välillä mieli tirautella kyyneliä kun tutut ruokatarvikkeet maksavat kaksin- tai kolminkertaisen hinnan. Jugurtti maksaa melkein aina 7€ (500ml) ja avokaadot n. 1€/kpl. Sitten taas toisaalta supermarketin täyttävän sushiannoksen saa 6€:lla ja mansikat (250g) maksavat keskellä talvea 2.5€ (Aasiassa mansikat muuten ovat talviruokaa! Mitä hittoa? Suomessa mansikathan kasvavat juuri kesällä, mutta ei täällä :DD).

5. Perinteinen kulttuuri


Temppelit, vanha arkkitehtuuri, pitkä historia, perinteiset vaatteet ja tavat, ulkona tai chita harjoittelevat vanhukset. Se kaikki on niin kiehtovaa. Voit kävellä keskellä pilvenpiirtäjiä ja yhtäkkiä tulee vastaan pieni temppeli tai kaariportti. Talojen juurella on usein pieniä punaisia alttareita, joille laitetaan hedelmiä ja suitsukkeita ja vanhemmat ihmiset kumartavat melkein aina kulkiessaan "temppelin" (en tiedä mikä on oikea termiä) ohi.

Kaverini ostavat menkkakipuihin ja kuumeeseen kiinalaisia lääkeyrttijuomia, jotka haisevat aivan kamalilta ja muutenkin uskovat minulle naurettaviin juttuihin (ei voi syödä jäätelöä tai muuta kylmää siihen aikaan kuusta ja jos he ovat syöneet, niin se on syy koviin kipuihin). Kai niissä kuitenkin jotain perää on, kiinalainen lääketiedehän on toooodella vanhaa.

6. Nykyaikainen kulttuuri


Monet Aasian maat ovat perinteiden ja nykyaikaisuuden, jopa futurismin, törmäyskohtia. Kuten mainittu, voi samalla kadulla olla moderneja pilvenpiirtäjiä ja temppeleitä. Neonkyltit voivat johdattaa sinut perinteisiin kauppoihin, voit löytää froyota perinteisestä marketista ja Lamborghinit ja mopot voivat seisoa valoissa vierekkäin. Tämä kahden ajanjakson vierekkäin elämäinen on todella kiehtovaa.

Mitä nykyaikainen aasialainen kulttuuri sitten on pilvenpiirtäjien lisäksi? Se on vapaamielisyyttä, Kpoppia, nettikauppoja, kalliita urheiluautoja, persoonallista muotia, Instagramiin postaamista, englantilaisia lainasanoja, clubbailua ja aina uusimman iPhonen ostamista. Ja tietysti todella paljon kaikkea muutakin. (Ottaen huomioon, että Macau on varsin länsimaalainen aasialainen maa, ) en koe eroavani kavereista paljoakaan kulttuurillisesti. Puhumme samanlaisista asioista kun puhun Suomen kavereiden kanssa ja meillä on samanlaiset unelmat. Nauramme samoille asioille ja tykkäämme samoista vaatekaupoista. Suurin ero on ehkä se, että minulle kaverin 40. kerroksessa sijaitseva asunto on todella hieno ja muille siinä ei ole mitään ihmeempää. En myöskään tunnista Bigbangin jäseniä tai osaa mimikoida korean kieltä laulaessani mukana. Mutta ei se haittaa, tanssimme yhtä vimmatusti Bang Bang bangin tahtiin Cubic-clubilla.

7. Yleinen kannustaminen


Olen todella pitkään yrittänyt saada selkeyttä tästä asiasta. Toisaalta Aasiassa ollaan kilpailullisia, mutta toisaalta toisten onnistumisesta iloitaan aidosti. Aina kokeiden alla voi pyytää apua kavereilta ja saat kutsun opiskelemaan yhdessä. Kokeiden jälkeen ollaan aidosti iloisia jos jollain meni hyvin, vaikka itsellä ei olisikaan mennyt. Ja paino sanalla "aidosti". En osaa selittää sitä ilmiötä, mutta niin se vain on, kukaan ei ole salaisesti katkera tai ärsyyntynyt kaverin jatkuvista onnistumisista.

Kateellisuutta  ei muutenkaan tunnu olevan samalla tavalla kuin vaikkapa Suomessa. Tätä on hyvin vaikea pukea sanoiksi ja olen oikeasti pitkään yrittänyt pyöritellä mielessäni,  miten saisin kerrottua tästä ilmiöstä. Äitini kysyi, ärsyttääkö kavereitani jos clubilla saan huomiota valkoisuuteni takia. Minulle kysymys oli todella typerä, sillä miksi heitä se ärsyttäisi? Ei vaan olla kateellisia. Ehkä kommentoidaan toisen hyvää kroppaa ihannoiden, mutta siitä tullaan sitten kehumiseen. Toisia kehutaan avoimesti, ei olla katkeria heidän paremmuudesta. Aasiassa on minusta hyväksytympää menestyä kuin Suomessa. Kerran kuulin sanottavan, että suomalaista solidaarisuutta on se, että kaikki ovat yhtä paskoja. Tämä kuvaus on varmaan osuvin ikinä. Aasiassa saa olla hyvä ja saa olla kaunis. Aasiassa saa loistaa elämässä ilman, että se tarkoittaisi muiden elämän olevan huonoa.
 
 
 

En ole koskaan käynyt Disneylandissa, minkä takia aloinkin suunnitella matkaa Shanghaihin Kiinalaisen uuden vuoden juhlintojen jälkeen heti kun kuulin tästä maailman uusimmasta Disneylandista. Kiinalaisen uuden vuoden loma ei ole mikään paras valinta huvipuistokäynnille, mutta meillä ei ollut hirveästi vaihtoehtoja. Niinpä ostimme liput junaan ja Disneylandiin ja varasimme hotellin, kaiken aika viime tinkaan. Onneksi lippuja oli puistoon vielä jäljellä - samalta viikolta ainakin kaksi päivää oli nimittäin etukäteen myyty loppuun!


Kuuden tunnin junamatkan, melkein tunnin taxijonotuksen ja saman pituisen taximatkan jälkeen saavuimme hotellillemme. Yövyimme kolme yötä Novotel Shanghai Cloverissa, joka sijaitsi vain pari kilometriä Disneylandista ja jonne hotellilla oli ilmainen shuttle bus puolen tunnin välein. Sijainti oli loistava vain Disneylandin puolesta, sillä ensimmäisenä iltana kun halusimme nähdä Bundin, meni taximatkoihin tunti (emmekä edes ajaneet Bundille asti) ja hintaa tuli päälle 20€/suunta, joka on siis todella kova hinta Kiinassa. Hotellin läheltä kyllä kulki metro, mutta me emme jaksaneet alkaa sillä säätää.

Dumbo <3
 

Lauantaina suuntasimme 9:30 bussilla Disneylandiin. Asteita oli vain noin 10 ja taivas oli sadetta lupaileva. Puisto ei ollut aivan tupaten täynnä, kuten olin pelännyt, mutta olihan se täynnä. Tuli flashbackit Hong Kongin Ocean Parkiin Halloweeninä, jossa myös piti jonottaa kaksi tuntia päästäkseen laitteisiin. Suomalaiselle tämä on aivan järkyttävää ja miten olen koskaan valittanut Linnanmäen jonoista?? Ne eivät pahimmillakaan ole yhtään mitään verrattuna Aasian jonoihin.

Ja pahin asia aasialaisissa, tai no tarkemmin sanottuna kiinalaisissa, huvipuistoissa ovat ohittelijat. Maalta kotoisin olevat ihmiset eivät syystä tai toisesta koe jonottamista tarpeelliseksi, vaan punkevat pienimmästäkin kolosta vain päästäkseen hieman eteenpäin. He tuskin tajuavat, että tämä ei ole mikään metrotunnelissa kävely (ei sillä, että maalaiskylissä on metroja..), jossa jokainen valitsee oman kävelytemponsa ja metrot kulkevat jatkuvasti ihmisten kanssa tai ilman. Nämä ohittelijat olivat useammin aikuisia kuin lapsia ja jopa miesporukka saattoi röyhkeästi ohitella kahden ja puolen tunnin jonossa. Ihan kuin me muut vain olisimme niin laiskoja, että valitsemme seisoa paikoillamme.. Huoh. Pari kertaa meni hermot kunnolla ja sitä oppi laittamaan käden seinää vasten, ettei kukaan vain menisi ohi. Yhdessä jonossa pikkutyttö yritti oikein kontata meidän ohitsemme (ja kutsua sitten muun porukkansa luokseen myöhemmin) ja päädyin oikein sanomaan vahvasti "no" pariin kertaan, mutta heti aitojen ollessa hieman leveämmällä, suihahti koko porukka ohi. Onko oikeasti niin kiire siihen vuoristorataan..?

Tietystikin enemmistö osasi jonottaa, mutta jokaiseen jonoon taisi osua aina yksi ohittelijaporukka. Ja kaikille niille, jotka luulevat kaikkien kiinalaisten olevan tällaisia huonokäytöksisiä, tiedoksi: vain kouluttamattomat maalaiset käyttäytyvät näin. Kaupunkilaiset ovat aivan kuten mekin. Joskin eivät välttämättä kohteliaasti anna sinun mennä ensin sisään bussiin tai metroon jos satutte samaan aikaan ovensuulle.

Yhdellä kadulla oli kiinalaiset horoskoopit Disney-hahmoin tehtyinä. Olisi pitänyt ottaa jokaisesta kuva, niin kiva idea!


Satuimme ihan sattumalta paraatin luokse ja olipa hyvä sattuma, sillä tämä oli yksiä niitä Disneyland-kokemuksia, jotka halusinkin kokea. Länkkärinaisen esittämä Rapunzel bongasi minut yleisöstä ja viittoilimme toisillemme innoissaan blondeista hiuksista haha. Tästä inspiroiduin ajattelemaan, kuinka hauska kesätyö olisi olla joku Disneyprinsessa. "Yiqi women kuaile", yhdessä olemme iloisia (paremman käännöksen puutteessa) raikasi kajareista kun ohi meni paraatilavoilla hahmoja mm. Frozenista, Nemoa etsimästä, Dumbosta, Tikusta ja Takusta, Toy Storysta ja Mulanista.

Shanghain Disneylandissa ollaan panostettu kiinalaisuuteen ja monilla hahmoista oli esimerkiksi perinteiset vaatteet päällä, mikä oli minusta todella hauskaa. Kaikki show't olivat kiinaksi ja ravintoloista sai pääasiassa kiinalaista ruokaa (olipas muuten hintavat ja pienet annokset..!). Kiinassa Disneyllä ei ole samanlaista paikkaa ihmisten lapsuusmuistoissa, joten rahavirran takaamiseksi pitää tehdä puistosta kiinalaisille mieleinen. Olin melkein järkyttynyt kun poikaystäväni ei tiennyt Disney-tarinoita! Meille länsimaalaisille on Disney on niin itsestäänselvyys.

Olin yllättynyt siitä, kuinka vähän laitteita Disneylandissa loppujen lopuksi oli. Daven mukaan tämä yksilö on paljon kaupallisempi kuin Pariisin, Tokion ja Hong Kongin puistot, joissa hän on aiemmin käynyt. Ravintoloita, kauppoja ja mm. korvia myyviä pikkukojuja oli paljon, mutta kiinnostavat laitteet loppuivat melkein kesken. Lempparissamme, Tronissa, kävimme kahden päivän aikana n. 5 kertaa. Tron oli todellakin paras laite ja youtube-kartoituksen jälkeen tämä ei ole vain meidän mielipiteemme. Muita hyviä laitteita olivat Gold Mine ja Pirates of the Caribbean. Löysimme myös Alice in Wonderland -puiston, joka oli todella hieno, eikä sinne tarvinnut jonottaa. Suurin virheemme oli jonottaa _3_ tuntia Soaring over the Horizon, joka kesti n. 5min ja siinä käytännössä vain "lennettiin" (= istuttiin ilmassa ja video meni ohi) maailman nähtävyyksien yli. Hieno kokemus vieressä olevalle maalaisperheelle, mutta jos olet matkustellut hiemankin, voit jättää tämän välistä.


TOP-VINKIT DISNEYLAND SHANGHAIHIN:

1. Kun saavut puistoon, mene heti lempi "maahasi" tarkistamaan, mihin aikaan sinne jaetaan fast passeja. Ei ole parempaa fiilistä kuin päästä fast passilla kahden tunnin jonon ohi. Fast pass -aika kestää vain tunnin, joten muista myös käyttää lippusi kun sellaisen olet saanut!

2. Pidä huolta, että näet paraatin. Se on todellinen Disney-kokemus.

3. Harkitse vakavasti ostaa kahden päivän lippu. Pitkien jonojen ja ison puiston takia tuskin ehdit nähdä kaikkea haluamaasi yhdessä päivässä - me emme nähneet kaikkea edes kahdessa päivässä! (Emme kyllä ikinä olleet loppuun asti). Hyvä idea on myös laatia sotasuunnitelma, jossa kaikki halutut laitteet ovat loogisessa järjestyksessä ja näin ei mikään must-laite unohdu vahingossa.

4. Micky Avenuella on karkkikauppa, jossa on kivoja ja kuvauksellisia tikkareita, cupcakeja ja candy appleja! Itse löysin tänne vasta kun olimme toisena iltana kiirehtimässä bussille :(

5. Tuo mukana pientä evästä, jota voi syödä jonossa. Kuinka kateellinen olinkaan kaikille, jotka olivat tajunneet tämän, eivätkä kuolleet tylsyyteen tai nälkään parhaimmillaan 2,5h:n jonotuksessa.

 
Disneylandissa käyminen oli minulle kerran elämässä -juttu ja vaikka lempparihahmot eivät kävelleetkään kaduilla vastaan, oli kokemus mahtava. Minnin korvat ovat hyvässä tallessa, joskus houkuttelisi nimittäin käydä Tokion Disneylandissakin. Se on kuulemma kaikkein paras Disneyland ja siellä osataan jonottaakin. Ehkä jonain päivänä...