Image Slider

EARLY SPRING Favorites

tiistai 15. maaliskuuta 2016
 
 
 
1. Aurinkolasit - Ei tule kevättä ilman aurinkoa - ja uusia aurinkolaseja. Tänä vuonna aurinkolasit ovat pyöreitä tai sydämenmuotoisia ja linssit toimivat peileinä kaikissa sateenkaaren väreissä. Itse olin tylsä päädyin ostamaan hillitymmät lasit.
2. Trenssit - Monen vuoden haaveilun jälkeen voin vihdoin ruksia trenssin yli toivelistaltani. Kohta varmaan sitä tarkenee pitämään ulkonakin, eikä tarvitse tyytyä peilin seuraan hah. Ja koska olen varmaan Suomen ainoa ihminen, joka ei ole lähtenyt mukaan lenkkarit normikenkinä -villitykseen, ei ole kenkäongelmaakaan.
3. Kietaisupaidat - Valkoinen peruspitkähihainen + farkut = ei jää mieleen, mutta valkoinen KIETAISUpitkähihainen + farkut... Niinpä. Helppo tapa saada vau-efektiä ja tyyliä muuten yksinkertaiseen asuun.
4. Huulipunat - Joko a) oon siinä iässä, että ihmiset käyttää huulipunaa enemmän tai b) huulipunan käyttäminen on muotia. Oli se kummin tahansa, on se mun mielestä positiivinen asia. Itse en lähtisi kokeilemaan mitään todella tummaa, mutta vähemmän räikeitä värejä kylläkin.
5. Hatut - Love, love, love. Ei lisättävää.
6. Olkahihnalliset laukut - Oli se sitten Michael Korsin laukku tai ei, olkahihnalliset laukut on se juttu. Yhtenä päivänä vaan yksinkertaisesti kyllästyin kantamaan laukkuja siinä kyynärtaipeella ja kaivoin olkanauhat esiin. Niin paljon mukavampaa, eikä toinen käsi leiki enää tyrannossaurus rexiä kykenemättä tekemään mitään järkevää.
7. Värikkäät ja napilliset puserot - Vaikka nyt pukeudutaankin paljon mustaan, valkoiseen ja harmaaseen ja itsekin olen näihin väreihin todella tykästynyt, on aina välillä kiva laittaa päälle jotain silmäänpistävämpää. Löysähköt paidat, joiden helmaa laitetaan housuihin, näyttävät todella tyylikkäiltä, eivätkä vaadi kamalaa kasaa asusteita ympärilleen.
8. Valentinon Rockstud-korkkarit - Se oli rakkautta ensisilmäyksellä seuraten elämäni suurin sydämensärkyminen, kun sain tietää kenkien hinnan. Kyyneleet kihoava silmiin edes ajatellessani sitä nelinumeroista summaa... Jos itse saisin valita, ottaisi rockstudeja kaikissa mahdollisissa väreissä, enkä käyttäisi mitään muita kenkiä enää ikinä. Näiden korkkareiden lisäksi (vai takia hmmm..) monissa muissakin kengissä on nyt tämä muodikas matala korko, eikä enää oikein näe hulluja yli viidentoistasentin korkoja, joita oli paljon pari vuotta sitten.
9. Samojen värien/kuosien yhdistely - Oon kulkenut kokomustassa ja kokovalkoisessa ja ihan näinä päivinä postilaatikosta pitäisi kolahtaa kaksi kappaletta shortsit+paita samaa kuosia -pakettia (, joista toinen on itseasiassa ihan sama kuin tuo kollaasissa oleva). Rakastan samaan väriin pukeutumista ja on hassua muistella aikaa, jolloin samanväriset vaatekappaleet eivät saaneet olla vierekkäin asukokonaisuudessa.
10. Pikkulaukut - Jos kannettavaa ei ole paljoa, on pikkulaukku tai iso lompakko kiva yksityiskohta asuun. Laukulla voi tehdä muuten normaalista asusta mieleenpainuvan kun vaikka muuten valkoinen asu saa seurakseen punaisen pikkulaukun.
11. Turkoosi/vaaleansininen - Oon ihan hulluna tähän väriin ja kaupassa käyn aina läpi kaikkia sen väriset asiat, vaikka vielä ei ole yksikään lähtenyt mukaan. Vaaleansininen skater-hame olisi aivan ihana.
12. Nilkkurit koroilla - Tää on vähän jokakeväinen juttu, mutta talvikenkien ylikulutuksen jälkeen mikä olisikaan parempaa kuin nilkkureiden jalkaan vetäminen? Minä tyhmä menin jättämään nilkkurini Pekingiin ja nyt kaipaan niitä aina kun olen lähdössä ulos. Onhan mulla Suomessakin yhdet, mutta ne Kiinassa olevat ovat vain niin täydelliset...
13. Harmaat/hopeat hiukset - Itse olen ollut blondi koko elämäni, enkä ole värjännyt hiuksiani kuin vappuvärillä, koska kun vihdoin pääsin siihen ikään, etten tarvitse enää äidin lupaa värjäämiseen, tuli pupu pöksyyn. En vaan uskalla kokeilla mitään muuta väriä, olenhan ollut 19,5 vuotta blondi. Nyt vihdoin on hiustrendi, joka ei ole liian radikaali muutos mulle! Hopeashampoolla olenkin yrittänyt saada eri sävyä hiuksiin, mutta se ei vaan toimi mulla, enkä tiedä miksi :( Oon miettinyt jo pari viikkoa, että pitäisi ostaa ihan kunnon hiusväri, mutta poikaystävä pistää kovasti vastaan, "kultainen" kun on niin hieno hiusväri hänen mielestään.
14. Polvireikähousut - Ei ihan uusi juttu, mutta itse en ainakaan keskitalvella antanut kylmyydelle mitään oikoreittiä iholleni ja pidin reiättömiä housuja. Nyt voi taas uskaltaa olla villi ja näyttää paljasta ihoa muuallakin kuin naamassa. Mulla on mustat ja valkoiset polvireikähousut ja molemmat ovat todella hyvin istuvia ja lisäävät asuun vähän särmää.
15. Nahkatakit, joissa vetoketju ei ole keskellä - Kiva yksityiskohta ja saa takkisi erottumaan joukosta. Omaan sivuvetoketjutakkiini meni hetki aikaa totutella, mutta nykyään keskitetty vetoketju näyttää oudolta. Sivuvetoketju tuo asennetta asuun ja näyttää todella hyvältä varsinkin kun takki on auki.

- Mites teidän kevään suosikit? -

Loppuun vielä virallinen pahoittelu kaikille blogini lukijoille, joita ei kiinnosta muoti/lifestyle/tms postaukseni yhtään, mutta juttuhan on niin, etten voi enää kirjoittaa au pairina olemisesta kun en sellainen enää ole. Kiina-/matkailujuttuja tulee huhtikuun Kiinan matkalta ja kesän jälkeen löydän itseni opiskelemasta Aasiasta, joten ihan ilman tämän tyyppisiäkään juttuja ei tarvitse ole ikuisesti!

Vinkkejä tuleville Au paireille

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Suunnitteluvaihe

Millainen ihminen sopii au pairiksi?
Aina hoetaan, että au pairiksi haluavan pitää olla todella lapsirakas, mutta se ei ole täysin totta. Joo, tietenkään et voi vihata lapsia, mutta ei niiden tarvitse olla mikään lempiasia maailmassa. Mun mielestä au pairiksi sopii ihminen, joka haluaa nähdä maailmaa, on suvaitsevainen, vastuuntuntoinen, hyvin käyttäytyvä, avoin uusille kokemuksille ja se kuuluisa, ei vihaa lapsia. Lastenhoitokokemuksesta on hyötyä, mutta ilman sitä voi päästä myös au pairiksi. Riippuu vähän perheestä/toimistosta/kohteesta.

Kohdemaan valitseminen
Jokaisella, jolla on haaveena au pairiksi lähteminen, on varmasti myös mielessään joku maa, jonne lähteminen kiinnostaisi. Joillain saattaa olla listallaan monia maita ja toisella ei ehkä yhtään. Kohdemaata miettiessä kannattaa miettiä, kuinka kauas on valmis lähtemään, haluaako, että kohteessa puhutaan englantia ja miten erilaiseen kulttuuriin uskoo voivansa sopeutua. Luonnollisesti jokainen ihminen on erilainen ja toiselle USA voi olla liian tylsä kohde kun taas toiselle liian rohkea veto. Mieti millainen ihminen itse olet ja kirjoita eri maista vaikka ylös plussia ja miinuksia.
Tässä muutamia seikkoja, joiden miettiminen ehkä helpottaa päätöksen tekoa:
- Euroopan sisällä pysyminen on helpompaa, sillä ei tarvitse järjestellä viisumeita ja lennotkin ovat halvempia kuin kaukomaihin.
- Englanninkielisissä maissa kommunikointi perheen ja paikallisten kanssa, sekä virallisissa tilanteissa on helpompaa.
- Haluatko parantaa englannin kielen taitojasi, kehittää jonkun vieraankielen osaamista vai opetella kokonaan uuden kielen?
- Mitä erilaisempaan paikkaan lähdet, sitä enemmän uusia kokemuksia saat.
- Kuinka paljon eläminen maksaa kohdemaassa?
- Suunnitteletko tulevasi käymään Suomessa jossain vaiheessa? Mitä lähempänä olet, sitä helpompaa se on.
- Onko jokin maa/paikka, joka on aina kiinnostanut syystä tai toisesta? Oletko ehkä jopa harkinnut opiskelevasi tulevaisuudessa jossain maassa/kaupungissa?

Kiinnostaako Kiinaan lähteminen? Lue TÄSTÄ postauksesta lisää!

Kuinka pitkäksi aikaa kannattaa lähteä?
Tämä on tietysti paljon kiinni siitä, kauanko aikaa sinulla on ylipäätään käytettävissä. Onko käsillä välivuosi, kesäloma vai jokin muu? Kannattaa muistaa, että au pairina oleminen ei tarkoita lomailua ja kavereiden kanssa hengaamista 24/7, joten älä ilmoita olevasi paikassa 12kk, jos et jaksa tehdä töitä vuodenpäivät.
   Itse laitoin hakemukseen, että aion olla au pair 9kk, mutta loppujen lopuksi olin paikalla 7kk. Itselleni ainakin 9kk olisi ollut aivan liian pitkä aika ja 7kk oli pakkopullaa aina välillä. Olin ajatellut vain sitä, kuinka pitkään haluan olla Kiinassa, en kuinka pitkään haluan olla au pair = töissä. Kuinka monta kuukautta jaksat olla töissä (omassa tilanteessani vain yhdellä vapaapäivällä viikossa)? Entä haluatko jäädä maahan matkustelemaan au pair -töiden jälkeen? Varaa sille aikaa jos epäilet, että et töiden lomassa nää kaikkea, mitä haluaisit nähdä.
   Oman kokemuksen mukaan ihmisiä alkaa siinä 3-4kk kohdilla kyllästyttämään au pairin työt, koska se harvemmalle soveltuu pitkäaikaiseksi työksi ja itsekin itkeskelin parit kerrat väsymystä.

HUOM. Tietystikään kukaan ei voi pakottaa sinua olemaan töissä pidempää kuin itse haluat, joten vaikka olisit lupautunut olemaan vuoden ja oletkin loppu jo 3kk päästä, ei kukaan lukitse sinua kahleilla kiinni talon seinään. Ei siis kannata ottaa liikaa paineita. Myös ajan pidentäminen voi onnistua, mikään ei siis ole kiveen kirjoitettua!

Ennen lähtöä

Perheen valitseminen
Moni sanoo, että oikean perheen kohdalla vaan tulee sellainen tunne, että se on juuri se perhe itselleen, mutta itselläni ei tällaista tunnetta tullut ja kaikki meni silti loistavasti! Se, kuinka paljon vaivaa täytyy itse nähdä perheen löytämisen eteen, riippuu vähän lähteekö toimiston kautta vai itsenäisesti. Toimistot välittävät sinulle perheitä ja näin siis vain odotat heidän ilmoitustaan kun taas itsenäisesti lähtiessäsi  joudut itse pyöriä au pair -nettisivuilla ja viestitellä monien perheiden kanssa.
Pohdittavaa:
- Kuinka montaa ja minkä ikäistä lasta olet valmis hoitamaan? Oletko parempi tyttöjen kuin poikien kanssa tai toisinpäin?
- Missä perhe asuu? Vaikuttaako kaupunki viihtyisältä? Asuvatko he keskustassa vai maaseudulla? Onko kaupungissa muita au paireja/ulkomaalaisia/ikäistä seuraa? Onko siellä mahdollisuuksia harrastaa tai viettää aikaa muualla kuin kotona?
- Onko perhe paikallinen, suomalainen tai puoliksi suomalainen?
- Ovatko vanhemmat yhdessä vai onko kyseessä yksinhuoltajaperhe? Haluaisitko asua YH-isän kanssa?
- Käyvätkö lapset koulussa/päiväkodissa?
- Onko lemmikkejä? Oletko allerginen?
- Onko perheellä ollut ennen au paireja?
- Millaisia työtehtäviä sinulla olisi (voivat vaihdella perheittäin suuresti)?
- Millainen luonne lapsella/lapsilla on? Ovatko he ujoja vai todella villejä? Millainen itse olet? Minkälaisen lapsen kanssa tulisit toimeen, entä minkälaisen kanssa et pärjäisi?
- Mitä harrastuksia lapsilla/perheellä on? Onko teillä yhteisiä kiinnostuksen kohteita?
- Vaikuttaako perhe tiukalta vai rennolta? Onko lapsilla paljon sääntöjä? Olisiko sinullakin tarkat kotiintuloajat jne?
- Olisiko käytössäsi auto? Tarvitseeko sitä?
KYSY PERHEELTÄ MAHDOLLISIMMAN PALJON VIDEOHAASTATTELUSSA!

Yleensä jos perhe kertoo kaikista hienouksista/vapauksista, joita tulisit saamaan, jätetään jotain muuta kertomatta. Jos itse hakisit perheellesi au pairia, haluaisitko hänen tulevan vain siksi, että saa ison huoneen ja pihalla on uima-allas vai siksi, että hän kokee olevansa hyvä au pair juuri teidän perheelle? Niin, miksi joku siis yrittäisi lahjoa au pairin perheeseensä, ellei jokin asia olisi sellaista, jonka takia hän luultavasti ei muuten tulisi?
   Oma perheeni kertoi hyvin vähän mitään tietoa asumisoloistaan ja muista yksityiskohdista (TÄMÄ VOI MYÖS OLLA HUONO MERKKI), mutta he olivat aivan loistava perhe ja minulla oli oma asunto. Hyviä asioita ei tarvitse mainostaa jos perhe on muuten hyvä.

Yhteydenpito perheen kanssa

Sen jälkeen kun olette valinneet toisenne ja lähtöpäiväkin saattaa jo olla selvillä, ei mitään "pakollista" hoidettavaa perheen kanssa enää ole. On kuitenkin hyvä kuitenkin laittaa viestiä aina välillä, sillä on sata kertaa helpompi mennä perheeseen, jonka tuntee edes jotenkin kuin muuttaa aivan vieraiden ihmisten nurkkiin. Mitä pidempi aika perheen löytymisestä on lähtöpäivään, sitä tärkeämpää on pitää yhteyttä, jotta toinen osapuoli ei ole jokin pimennosta pilkottava hahmo, jolle puhuit kerran, pari puolivuotta sitten. Ihan yksinkertainen kuulumisten tai jonkin mieltä askarruttavan seikan kysyminen pitää sinut perheen mielessä.

Pakkaaminen

Pakkaamisesta on ihmisillä sata mielipidettä ja mun pakkauslistapostauksen voit lukea TÄSTÄ. En edes takaisin kotiin palanneena osaa sanoa kunnolla, kannattaako mukaan ottaa todella vähän vai ihan normaalisti vaatteita. Sen sanon, että lisämatkalaukun maksaminen lentokentällä maksaa 200$, itsehän sen jouduin maksamaan kun lähdin matkaan lähes täydellä matkalaukulla (, josta tilaa veivät tietty tuliaiset myös) ja paikanpäällä tuli shoppailtua kerran jos toisenkin.
   Tuliaisissa ota huomioon maan kulttuuri, onko jotain, mitä ei ole korrektia antaa lahjaksi tai jotain, mikä olisi erittäin suotavaa? Vie jotain suomalaista. Afrikan tähti on loistava idea, sillä siitä saa myös tekemistä lasten kanssa ja peli jää perheelle talteen lähtösikin jälkeen (elleivät lapset kadota kaikkia rahoja ja myöhemmin uusia rahoja, jotka askartelit käsin T: kokemusta on).
   Yksiä tärkeitä Suomesta mukaan otettava juttuja ovat lääkkeet. Olet tottunut suomalaisiin merkkeihin ja tiedät suunnilleen kaikkien vaikutukset jne. Jos olet kamalan päänsäryn kourissa, tuskin haluat lähteä etsimään apteekkia jostain ja sitten yrittää pohtia, mikä ulkomaalaisista vastineista olisi paras.
   Toinen tärppi ovat lämpimät vaatteet. Sisälämmitys ei todellakaan ole yhtä hyvä kuin Suomessa useimmissa paikoissa ja varsinkin öisin voi olla todella kylmä. Mukaan siis villasukkia ja pitkiä yökkärihousuja!

Paikanpäällä

- Ensivaikutelma on supertärkeä! Vaikka olisit missä jetlagissa, hymyile, kysele, ole kohtelias ja tee parhaasi. Automatkalla lentokentältä kotiin yritä jutella mahdollisimman paljon, vaikka se kuinka sotisikin suomalaisuuttasi vastaan. On todella vaikeaa muuttaa perheen käsitystä sinusta jälkikäteen (vaikka kyllähän se varsinkin negatiiviseen suuntaan onnistuu).
- Yritä saada lapsiin kontakti mahdollisimman nopeasti. Leiki, selvitä mistä he pitävät, kehitä yhteisiä vitsejä/leikkejä. Älä kuitenkaan unohda, että olet auktoriteettihahmo, älä siis hyväksy mitä tahansa käytöstä!
- Kirjoita sopimus perheen kanssa. Näin on selvää, mitä sinulta odotetaan ja mistä on sovittu palkan, työajan ja muun suhteen. Ongelmatilanteessa ei tule sana sanaa vastaan -tilanteita, vaan molemmilla osapuolilla on mustaa valkoisella.
- Juttele vanhempien kanssa. Ihan paras kaveri ei tarvitse yrittää olla, mutta hyvä suhde kannattaa saavuttaa, asuttehan yhdessä ja he ovat pomojasi.
- Hanki ystäviä. Onko mahdollisella toimistollasi aktiviteettejä tai kielitunteja? Onko kaupungillasi au pair -ryhmä facebookissa? Onko host perheen tuttavilla au paireja? Mikäli au paireja ei löydy, voit lähetellä viestejä maan/kaupungin au pair -toimistoihin ja kysyä mahdollisten samalla alueilla olevien au pairejen yhteystietoja.
   Tietysti voit olla ystävä muidenkin kuin au pairien kanssa. Mene tapahtumiin, harrasta, ole aktiivinen, vaikka se olisikin vaikeaa, eikä aluksi luontevaa. Riippuu varmaan vähän maasta, onko paikallisiin helppo tutustua.
   Sain itse vinkit: 1) mene yliopiston alueelle hengailemaan vaikka kahvilaan ja ala rohkeasti puhumaan opiskelijoille (tosin Kiinassa valkoinen ihonväri tekee oman osansa siinä, että ihmiset kiinnostuvat sinusta) 2) lataa sovellus kännykään / liity nettiyhteisöön, jossa voi opettaa paikallisille kieltä. Harva haluaa oppia suomea, mutta ehkä joku haluaa harjoitella englantiaan.
- Ole aktiivinen. Lähde potentiaalisten ystävien kanssa ulos aina kun ehdotetaan ja muista itsekin pyytää muita jonnekin. Vaikka väsyttäisi, yritä mennä mahdollisimman paljon mukaan, sillä muuten tulee helposti au pair -ajasta yksinäistä.
- Pidä yhteyttä perheeseen ja kavereihin kotona.
- Hyväksy koti-ikävä. Se saattaa olla todella suuri ja saapua usein tai sitten et pahemmin pode koko juttua. Riippuu ihmisestä ja oloista host perheessä. Kun koti-ikävä iskee, kannattaa ottaa yhteyttä kotiin, ehkä syödä mukaan otettua Fazerin suklaata ja olla säikähtämättä. Jos ikävä on todella suuri, kannattaa siitä kertoa host perheelle, joka huomaa pian jonkun olevan vialla ja voi luulla sen johtuvan heistä.
- Koe, näe, tee! Ota kaikki mahdollinen irti ajastasi au pairina.
- Älä laita kaikkea taskurahaa säästöön ja pihistele kaikessa. Tarkoituksena ei ole kasvattaa numeroa pankkitilissä. Jos jokun retki/asia kiinnostaa, ei kannata pihistellä. Nyt on se aika tehdä mahdollisimman paljon.
- Käytä paikallista kieltä, oli se sitten englanti, ranska, ruotsi tai vaikka kiina.
- Kirjoita päiväkirjaa/blogia. Omia fiiliksiä on mahtava lukea myöhemmin, varsinkin vaikka kymmenen vuoden päästä. Asiat unohtuvat muuten.
- Ota kuvia
- Aina ei ole helppoa, mutta älä luovuta!- Mieti, mitä haluat Au pair -vuodeltasi.- Ota tavoitteeksi/haasteeksi itsenäistyminen ja kasvaminen.
- Ole rehellinen
- Älä pelkää vaihtaa perhettä. Jos et koe olevasi arvostettu, teet liikaa töitä tai et vain tule toimeen perheenjäsenten kanssa, älä epäröi vaihtaa perhettä. Se on SINUN vuotesi ja sinun on oikeus nauttia siitä.
- Elä täysillä ja pidä hauskaa - mutta pidä järki kädessä!

~ ~ ~

Suomessa aika kuluu hitaasti

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016
Aika liikkuu niin hitaasti Suomessa. Tuntuu kuin joka päivä kestäisi ikuisuuden, mutta en silti saa mitään aikaiseksi. Oon ollut kohta Suomessa (jo/vasta..?) kuukauden ja tuntuu kuin eläisin hidastetussa filmissä. En vaan saa aikaiseksi mitään. Suurin edistykseni kiinan opintojenkin kanssa on, että nyt vihdoin sain raahattua oppikirjan mukanani omasta huoneesta olohuoneeseen. Sen avaaminen onkin haaste jollekin muulle päivälle, opiskeluiden jatkamisesta puhumattakaan. Ei oo energiaa tehdä oikein mitään. Suomi ei vaan inspiroi (ja tämä ei ole mikään henkilökohtainen loukkaus Suomea ja/tai suomalaisia kohti).
Voin tuijottaa tyhjää tekstikenttää ikuisuuden saamatta aikaan yhtään järkevää lausetta. Sitten luovutan ja menen tsekkaamaan instagramin ja pelaamaan candy crushia. Vain yksi elämä jäljellä, joten pian olen taas alkupisteessä. Hei, käyn kattomassa mitä instassa on ja pelaan hetken candy crushia keräten inspiraatiota samalla! Ei uusia kuvia, yksi elämä ja taas takaisin valkoisen ruudun tuijottamiseen. Sama kaava jatkuu päivittäin. En saa yhtään mitään kirjoitettua. Ei ole inspiraatiota mihinkään. Suomeen palaaminen on aiheuttanut mun luovuuden tyrehtymisen. Kaikkialla on niin tavallista, hidasta ja lumista. Kysyinkin äidiltä yks päivä, milloin tää kylmä/räntä/lumi -sää loppuu. Joo, onhan se ihan kiva pitää kunnon talvivaatteita pari viikkoa, mutta nyt saa jo riittää. Se oli hauskaa aikansa ja nyt kevääseen, kiitos. Mutta ei, ehei.
   Sää vaikuttaa niin paljon energisyyteen. En voi edes kuvitella niitä ihmisiä, jotka palaavat Suomeen jostain oikeasti lämpimästä paikasta kun itselläni jo Pekingistä Helsinkiin tuleminen (vaikkakin oli juuri ennen palaamista Thaimaassa..) on tällaista. Varsinkin aikaisin saapuvan pimeyden takia on jo kahdeksalta haukotteluvaiheessa ja tuntuu kuin olisi liikkeellä keskellä yötä. Aussi-aupair-kolleegani aina heitti "hauskaa" läppää siitä, kuinka Suomessa olisi aurinkoa päivässä vain pari tuntia, eikä hän nyt aivan väärässä ollutkaan. Onneksi sain skipattua sentään kaikista pimeimmän ja masentavimman ajan, ensi vuonna toivottavasti skippautuu pakkasetkin Suomessa käyntiä lukuun ottamatta.
Ainut asia, jossa oon saanut itseäni niskasta kiinni, on treenaamisen aloittaminen. Ennen Kiinaa treenasin kotona kuusi kertaa viikossa ja kun Kiinassa treenaukset jäivät vähemmälle (lue: olemattomiin), pääsihän sitä rappeutumaan fyysisesti. Itseinho (tämä on lievää sarkasmia sitten) on kasvanut melkein aina peiliin katsoessa, joten pitihän sitä lupausten mukaan aloittaa treenaaminen kun nettiblokkauksetkaan eivät estäneet youtuben käyttöä.
   Joka päivä aamupalan jälkeen teen tunnin treenin. Verrattuna siihen, kuinka pitkään oon ollut laiskamatona, on motivaatio pysynyt ihmeen kovana, vaikka välillä tekeekin mieli heittää kone seinään ja tirauttaa pari kyyneltä. Huoneeni seinällä komeilee taulukko, johon rastitan joka päivältä, olenko treenannut, ollut syömättä herkkuja (viikkopäivisin) ja noudattanut dieettiä. Kyllä, ensimmäistä kertaa elämässäni kokeilen dietoimista. Vaikka kiloja ei kertynytkään niiiin paljoa, haluan kerrankin kokeilla jotain erilaista ja selvittää, millainen juttu toimii mulle parhaiten syömisen suhteen. Oon myös erittäin kärsimätön ja haluan tuloksia mahdollisimman nopeasti ja yleensä juuri ruokavalioon ollut mun kompastuskivi. Nyt haluan oikeasti hyvään kuntoon ja mielellään edes jonkinlaiseen edustuskuntoon ennen Kiinan matkaa. Jospas nyt  saisin vielä ryhdistäydyttyä ja saatua kiinan puhumisenkin esittelykelpoiseksi niin en voisi sanoa 2kk Suomessa menneen ihan hukkaan.
En haluaisi olla sellainen Suomesta valittava ihminen (, vaikka sellainen olenkin suurimman osan elämästäni ollut), eikä mun valittaminen oikeastaan Suomeen suoraan kohdistukaan. Yllättävää, eikö? Oikeastihan mun iniseminen johtuu siitä, etten oo Kiinassa. Tietysti, kritisointi saattaisi olla vähäisempää jos olisin jossain jännässä paikassa ja siinähän se pointti ehkä piileekin; Suomi on koettu ja nyt kaivataan jotain muuta.
   Pekingissä tylsinkin päivä oli mielenkiintoisempi kuin tylsät päivät Suomessa ja pelkkä normaali kadulla käveleminenkin kutkutteli aisteja ihan eri tavalla, vaikka olin kävellyt sitä samaa katua monta kuukautta monta kertaa viikossa, eikä siinä sinällään ollut mitään uudenviehätystä enää. Mun sydän vaan sykkii ulkomaille. Kaipaan sitä, etten tunne kaikkia paikkoja ja opin uutta lähes päivittäin. Kaipaan sitä, kun puhun vierasta kieltä (vaikka suomea onkin välillä ihana puhua!!) ja että olen kyseisessä maassa syystä, halusta ja omasta päätöksestä, enkä vain siksi, että olen syntynyt sinne. Tai eihän jonnekin paikkaan syntyminen mitenkään tarkoita sitä, että se on se paikka, jossa pitää koko elämänsä viettää.
   Kyllä, Suomessa on helppoa elää. Täällä on tasa-arvoista (ainakin verrattuna moneen muuhun maahan), ihmisoikeusasiat kunnossa, hyvä koulutus ja tuki ja turva vaikka mihinkin. Kuitenkin, elämässä on niin paljon muita asioita kuin pelkkä helppous ja varmuus. Itse en ainakaan vanhana kiikkustuolissa istuessani taputtaisi itseäni selkään sen takia, että jäin Suomeen, opiskelin alaa, jolta työllistyy, menin varmaan työpaikkaan, josta nyt saa ihan tarpeeksi palkkaa ja hankin ihan kivan perheen. Vaikka ulkomaille lähteminen usein sisältää jonkinmoisen riskin, sanoisin mä sen aina olevan sen arvoista. Unelmien ja onnellisuuden jahtaaminen on parin töyssyn kohtaamisesta huolimatta paljon parempi polku kuin tasapaksuun tyytyminen. Ja miten sitä ikinä voi oikeasti tuntea itsensä, jos ei koskaan joudu haasteiden eteen? Millainen olisit, jos mikään vanha asia ei määrittelisi sinua? Et saa koskaan tietää, jos tyydyt aina helppoihin vaihtoehtoihin.
En kuitenkaan sano, että Suomeen jääminen olisi väärä valinta, monelle se on varmasti juurikin oikea valinta. Mulle Suomi on (tällä hetkellä ainakin) liian hidas ja helppo, mutta se ei tarkoita, että jollekin muulle aika Suomessa ei liikkuisi juuri oikeaan tempoon. Jokaisella on paikkansa maailmassa ja se on ihan OK, että se on oma kotimaa, niinhän se useimmalle onkin. Mä kuitenkin suosittelen kaikkia lähtemään tavallista lomamatkaa pidemmäksi ajaksi ulkomaille, koska muuten et voi tietää, olisiko jossain sittenkin ollut parempaa. Ja jos ei, sentään et mieti koko loppu elämääsi "mitä jos", eikä kokemus ole koskaan turha, vaikka se ei johtaisikaan ulkomaille muuttamiseen.
   Tiedän, että tätä hoetaan todella paljon, mutta ulkomailla nyt vaan oppii itsestään ja maailmasta niin paljon. Itse en ennen Kiinaa edes ymmärtänyt kunnolla, mitä tällä tarkoitettiin ja nyt olenkin itse jakamassa kyseistä ilosanomaa. Itse olen matkustanut yksivuotiaasta asti vuosittain ja kokenut olevani hyvin tietoinen asioista ja ymmärtäväni muita kulttuureita. Vasta Kiinassa huomasin, kuinka vähän sitä oikeasti tietää ennen kuin asuu toisessa kulttuurissa pidemmän aikaa. Vaikka Suomeen palaisikin koko loppu elämäksi vuoden tai parin kuukauden ulkomailla olon jälkeen, olisi käteen jäänyt paljon enemmän kuin "go with the flow" -mentaliteetilla, jolla jäisit paikoillesi. En tässä pakota koko kansakuntaa lähtemään ulkomaille, mutta jos jo uskallat miettiä sitä, lähde! Et menetä mitään, vaikka palaisitkin jo parin viikon päästä maitojunalla kotiin, koska kaikki oli kamalaa tai koska koti-ikävä oli liian suuri, päinvastoin. Itsensä haastaminen ja mukavuusalueelta lähteminen kannattaa poikkeuksetta piste.