Image Slider

Olinhan mä ollut jo Suomessa 24h kun varasin lennot takaisin Kiinaan. Tällä kertaa suunnitelmana on kuukauden ajan kierrellä Kiinassa kaverin kanssa. Alun perin tarkoituksena oli olla Aasian maalla kaksi kuukautta, Kiinassa ja jossain lähimaassa, mutta pienten budjetointilaskelmien jälkeen lyhentyi matka kahdeksasta viikosta kuuteen ja lopulta kolmeenkymmeneen päivään ja kakkosmaakin karsiutui pois. Eroa kun pelkkiin Koti-Kohde-Koti -lentolippuihinkin olisi tullut parisataa euroa per nuppi, puhumattakaan Kiinasta maahan X siirtymisestä ja kaiken maailman muista säädöistä. Pelkkä Kiinassa oleminen ei kyllä harmita yhtään, vaikka olisihan esimerkiksi Korea ollut upea nähdä. Sinne ja vaikka minne muuallekin voi kuitenkin lähteä ihan milloin vaan, tai no, varallisuuden ja ajan puitteissa, mutta kuitenkin, joten ihan kiva pitää tämän vuoden teemana puhtaasti Kiina.


Lennot lähtevät Tukholman kautta kohti Pekingiä 4.4., josta lähdetään laskeutumaan kohti Hong Kongia, jonne pitäisi selvitä ennen 4.5, jolloin lennot takaisin kohti Helsinki-Vantaata lähtevät. Majoitukset on buukatattu joka kaupunkiin, jotta viisumia voidaan hakea, mutta ne kaikki voi perua tarpeen vaatiessa, mikäli vastaan tulee jotain parempaa. Loppujen lopuksi fiiliksen mukaan kulkemiselle jää varaa harmittavan vähän, koska junaliput kannattaa ostaa hyvissä ajoin, mikäli haluaa välttyä siltä, että seisoo juna-asemalla valmiina lähtöön, eikä junassa olekaan tilaa tai haluaa ostaa liput edullisempaan hintaan.
   Junissa tullaan viettämään yhteensä neljä yötä, parhaimmillaan vuorokausi, joten pyllylihakset ainakin harjoittuvat - ja takuuvarmasti hermot myös! Juniin on kolmea eri hintaluokkaa tuolipaikat, kovat sängyt ja pehmeät sängyt. Saa sitten nähdä, mihin niistä me useimmiten päädytään, kaikki kun riippuu kuinka tuhlaavaisia ollaan oltu aiemmin. Tuolipaikoille mut kyllä pitää tulla pakottamaan henkeä uhaten, koska pelkkä 8h matka Harbiniin viime kesänä oli ihan tarpeeksi kestettävää, enkä edes halua kuvitella millaisessa kunnossa yleiset vessat ovat kahdenkymmenen tunnin junissa kun jo kahdeksan tunnin junissa ne kirjaimellisesti kaikki olivat sellaisessa kunnossa (jos joku haluaa visualisoida mielikuvan, mieti vessaa, joka on tukossa, mutta sinne on silti tehnyt asiansa moni. Sentään kakkosia ei näkynyt, thank god!!!).
 
Lennot saatiin 550€/hnk ja budjettia laskeskeltiin niin, että majoitukseen menisi 30€/yö ja ruokailuihin 15€/päivä. Vähän yläkanttiin laskettuna päiväbudjetti olisi siis 50€, johon ei olisi laskettu mitään retkiä tai muutakaan ylimääräistä ja tosiaan ruokaakaan ei ihan mielin määrin saisi syötyä, vaikka se onkin edullista Kiinassa.
   ONNEKSI löysin sen verran halpoja majoittumisia, että ei me ihan nälkään taideta kuolla. Kalleimmat majoitukset ovat Pekingissä, Macaussa ja Hong Kongissa, joissa yö maksaa n. 17€, muissa kaupungeissa päästään n. 10€:lla, eli joka päivältä säästyisi 10-20€, joka jo viidessä päivässä on melkein satanen per henkilö, sillä nyt pääsee tekemään vähän muutakin kuin pelkkää ympäri kaupunkia maleksimista!
   Tietysti airbnb ja couch surfing olisivat myös vaihtoehtoja, mutta ainakaan ihan heti ei ole tehnyt mieli lähteä metsästämään "sitä oikeaa" ja kaikki majoituksemme ovat youth hostelleja, joissa tutustuu muihin ihmisiin enemmän kuin edellä mainituissa vaihtoehdoissa ja niissä muutenkin on sitä fiilistä. Mikä kuvastaa nuorena reissaamista paremmin kuin naisten makuusalissa punkkaaminen ja vessan jakaminen? Niinpä. Onneksi sentään parissa paikassa saadaan kyllä kahden hengen huone ja omat kylpytilat. Varsinkin pitkien junamatkojen jälkeen ei välttämättä ole paras fiilis lähteä jakamaan elintilaansa lukuisan vieraan ihmisen kanssa.
 
Reitti on 4 293 km pituinen (linnunteitä?) ja tulee sisältämään niin monia pettymyksiä, onnistumisia, vastoinkäymisiä ja positiivisia yllätyksiä, että niitä on ihan turha edes yrittää arvailla etukäteen. Kohdekaupungeista olen käynyt Pekingissä, Macaussa (päiväkseltään vain) ja Hong Kongissa, joten tästä "kakkoskotimaasta" tulen näkemään paljon uutta. Ihan ykkösinä listalla olivat pandat (tietysti), Shanghai ja klassiset jokinäkymät, jotka taustatutkimusten jälkeen sijoittuivat Guiliniin. Itse kaupunkien lisäksi odotan ihmisten tapaamista, koska en ole koskaan matkustanut niin, että muihin matkailijoihin, saati paikallisiin, olisi päässyt tutustumaan. Youth hostelleissa tulee tutustuttua ihmisiin ympäri maailmaa ja kaupungeistakin saa varmasti enemmän irti kun aina on joku viisaampi, joka voi kertoa hyviä vinkkejä. Tai mistäs sitä koskaan tietää, ehkä kaikki muut hostellien asukit ovat ihan perseestä, hah. Toivottavasti ei kuitenkaan ja pääsee oppimaan maailmasta uutta juttelemalla jonkun ihan erilaisesta taustasta olevan kanssa.
 
Reitti (ainakin tällä hetkellä):
 
1. Peking 北京, 5 yötä
2. Shanghai 上海, 5 yötä
3. Xi'an 西安, 3 yötä
4. Chengdu 成都, 3 yötä
5. Guilin 桂林, 4 yötä
6. Macau 澳门, 2 yötä
7. Hong Kong 香港, 4 yötä
Kuvat: Weheartit

TJ 41 päivää, enkä malta odottaa!! Tästä matkasta tulee todella väsyttävä, välillä varmaan hermoja raastava, kompromisseja vaativa ja paikoittain inhottava, mutta näitä kaikkiakin enemmän siitä tulee seikkailun täyteinen, kasvattava, upea kokemus ja parhaan kaverin kanssa yhdessä jaettava muisto, jota ei koskaan tule unohtamaan.

 

Nyt alkaa olla käsillä ne hetket kun pitäisi miettiä, mitä sitä elämällään ensi vuonna tekisi. Itsellänikin siitä on noin tasan vuosi aikaa kun pistin pyörät pyörimään Kiinaan au pairiksi lähtöä varten ja siksi haluaisinkin jakaa omaa tietämystäni, jotta joku jossain ehkä innostuisi seuraamaan samaa polkua kuin minä. Varsinkin lukion päättävillä saattaa vielä olla iso kysymysmerkki ensi vuoden päällä, miksipäs ei lähteä au pairiksi Kiinaan? Tai ehkä joku on jo tehnyt päätöksen lähteä au pairiksi, mutta poukkoilee eri maavaihtoehtojen väleillä. Tämä postaus toivottavasti auttaa jotain jossain, lisäkysymyksiä saa toki esittää myös!

 

Miksi itse lähdin juuri Kiinaan?
"Kiinaan?" oli kysymys, jonka kuulin melkein joka kerta sen jälkeen kun keskustelukumppani oli kuullut kohdemaani, eikä ihmekään, sillä Kiina ei ole mikään tavallisin au pair -maa. Miksi siis Kiina?
   Ensimmäinen valintanihan oli Japani, jonne ei kuitenkaan ihan helposti pääse au pairiksi ja siksi omakin suunnitelmani kaatui. Kiinassa aupparointi-idea tuli googlailun jälkeen ja se tärppäsi aika nopeasti. Olen aina rakastanut kielten opiskelua ja halusin lukion jälkeen lähteä jonnekin pidemmäksi aikaa oppimaan uutta kieltä, mikä karsi pois englanninkieliset maat. Eurooppalaisista suurkielistä olisi tietysti löytynyt vaihtoehtoja myös, mutta halusin laajentaa kielitaitojani laajemmalle ja oppia "harvinaisemman" kielen, joka kuitenkin todellisuudessa on yksiä maailman puhutuimmista kielistä. Aasian kielistä on varmasti hyötyä työmarkkinoilla tulevaisuudessa.
   Kielipuolen lisäksi, on Aasia aina kiehtonut muutenkin, eikä vain perinteisten juttujen ja manga yms. kulttuurin takia (, jollaiseksi ihmeen moni mieltää Aasian) vaan ihan normaalin elämän takia. Aasiassa on ihan erilainen nykykulttuuri verrattuna länsimaihin ja se kiehtoi. Ja nykykulttuurilla meinaan siis nimenomaan ihan normaalia arkea, joka on verrattavissa eurooppalaiseenkin arkeen; normaaleja ihmisiä ja kulkuneuvoja, miltä kadut näyttävät ja miten ihmiset pukeutuvat (ei lolitoiksi :D). Oon vaan aina kokenut, että jossain Aasian suurkaupungissa on se mun paikka. Rakastan pilvenpiirtäjiä ja suuria mainostauluja, sokkeloisia metrokarttoja ja ihmismassoja (kunhan ei ihan tarvitsisi lyttääntyä julkisissa kulkuvälineissä), miljoonia ruokapaikkoja ja ostareita tarjoavia kaupunkeja ja sitä kun katumuoti on kuin muotikatalogista.

Sanlitun  三里屯

Millaista on olla au pair Kiinassa (VS muissa maissa)?
(Ottakaa huomioon, että en tosiaan oo ollut missään muussa maassa au pairina, joten kaikki perustuu vaan mun lukemiin/kuulemiin asioihin ja omiin olettamuksiin).
- Koska Kiinassa varallisuus on jakautunut ihmisten kesken eritavalla kuin länsimaissa yleensä, tarkoittaa se sitä, että au paireja ottavat perheet ovat usein vähintäänkin ylempää keskiluokkaa (poikkeuksia voi totta kai esiintyä!! Ei kannata lähteä matkaan vaan siksi, että saisi rikkaan perheen), kun taas USAssa/Eurooppaaa/Ausseissa perheet ovat ihan normaaleja perheitä (?).
- Samaisesta varakkuus-syystä johtuen, on perheillä usein ainakin yksi ayi (= kodinhoitaja, joka asuu paikanpäällä). Joillain perheillä voi olla myös erikseen kokkeja, siivoajia ja lastenhoitajia ja ehkä jopa englannin ja/tai kiinan opettaja. Au pair ei siis ole ainut työntekijä, minkä takia hän ei ole niin erikoinen (hyvässä ja pahassa). Au pair on kuitenkin ainut ulkomaalainen (ainakin länsimaalainen), lyhyen pestin tekevä ja nimenomaa lapsia edistämään palkattu ihminen, jonka takia hän on ns. paremmassa asemassa kuin muut työntekijät, jotka usein ovat köyhistä kylistä suurkaupunkiin haluavia. Au pair ei tule Kiinaan tavoittelemaan "parempaa elämää" ja on siksi ylempiarvoinen (kuulostaa aika karulta, mutta näin se usein on).
- Kiinassa perheen vanhemmat ovat vähemmän kotona ja tämän takia heihin ei synny yhtä syvää sidettä kuin ehkä muissa maissa. Perhe-käsite on muutenkin erilainen, koska työntekijöitä on ja menestyneet vanhemmat ovat paljon omissa hommissaan. Älkää kuitenkaan ymmärtäkö väärin, itse olin hyvissä ja rennoissa väleissä molempien perheiden äitien kanssa (ekassa perheessä isä ei siis puhunut englantia ja tokassa isä asui Etelä-Kiinassa töiden takia, eikä kyllä puhunut englantiakaan). Perheretkiä tehtiin grillaamaan Pekingin ulkopuolelle ja rantakaupunkiin, ei siis ole ihan kylmää meininkiä!
- Isovanhempi saattaa asua samassa asunnossa (, mutta hän ei siis kuulu mitenkään au pairin työtehtäviin ikinä).
- Au pair on Kiinassa usein englannin opettaja, eli pääasiallinen työtehtävä on puhua lapsen/lasten kanssa englantia. Monet pitävät ihan englannin tunteja au pair -lapsilleen, mutta itse en kummassakaan perheessä tätä tehnyt (host perhe tietysti kertoo, että kuuluvatko ihan "viralliset" kielitunnit työtehtäviin). Englanninkielisissä maissa ei tietenkään kieltä opeteta lapsille ja en tiedä onko muun kielisissä maissakin au pairin tarkoitus puhua enimmäkseen paikallista kieltä, mutta Kiinassa tärkeintä on saada lapset oppimaan englantia. Kiinaa heille ei siis puhuta (ellei nyt halua harjoitella aina välillä).
- Lapsilla on usein paljon harrastuksia, myös alle kouluikäisillä
- Au pairit yleensä sijoittuvat suuriin kaupunkeihin, kaikista yleisimmin Pekingiin. Muita au paireja löytyy siis.
- Perheet ovat todennäköisemmin sellaisia "en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa" -tapauksia, kuin muissa maissa (EHKÄ). Itselläni molemmat perheet olivat kuitenkin aivan supereita ja monilla kavereillakin on ollut hyviä, joten turha pelätä. Jos huono perhe sattuu kohdalle, sen voi huomata jo haastatteluvaiheessa, mutta jos ei, perhettä voi aina vaihtaa (ja helposti, ainakin Pekingissä).
- Kaikkialle mennään autolla, jota ajaa siis yleensä kuski.
- Kulttuurieroja on enemmän, mutta ainakin itse sopeuduin helposti. Suurin ruoan lisäksi on ehkä vanhempien suhde lapsiin ja kuinka lapsia kasvatetaan.

Kiinan muurilla - postaukseen TÄSTÄ

Plussia ja miinuksia Kiinassa aupparoinnista?
+ Opit kiinaa, maailman puhutuinta kieltä
+ Kiinan lisäksi englannin kielen taidot parantuvat myös
+ Mahtava etu työelämässä, että on asunut Kiinassa
+ Pääset näkemään helposti maan, joka ei ole länsimaa
+ Työnkuvaan ei kuulu kotityöt, auton ajaminen, yövuorot jne..
+ Näet todella erilaista elämää
+ Kielitunnit kuuluvat hintaan (ainakin Allianssin kautta mennessä)
+ Au pairit (ainakin meidän toimistolla) ovat tiivis porukka, jossa kaikki ovat tervetulleita ja yhdessä tehdään kaikenlaista
... (tässä nyt pari) ...

- Työtunteja on usein paljon (mutta niin voi hyvinkin olla muissakin maissa)
- Jos asuinalue on kaukana kaikesta, voi kestää pitkään päästä keskustaan (jälleen, voi tapahtua muuallakin)
- Lapset ovat aina ainakin vähän piloille lellittyjä (, mutta jos tulette toimeen, ei suurempia ongelmia synny)
- Viisumiongelmat saattavat lyhentää au pair -jakson kestoa
- Nettiblokkaukset ärsyttää yleisesti
- Liikkuminen paikasta toiseen hidasta
- Saasteet
... Hmm ...

Houhai lake - niin kaunis iltaisin
Toimistolla vai ei?
Kuten sanottu, itse menin Allianssin kautta ja Kiinan päässä toimisto oli China Educators. Moni haukkuu toimistot lyttyyn ja sanoo niiden vaikeuttavan asioita enemmän kuin helpottavan niitä, mutta ainakin omalla kohdalla näin ei ollut. Omalla kohdalla ei ongelmia ollut, joten toimisto ei luonnollisesti päässyt näyttämään kykyjään siinä asiassa, mutta oli kiva tietää, että jos jotain tulisi, olisi joku auttamassa.  Allianssi oli hyvä ja auttoi kaikenmaailman kysymysten kanssa ja oli muutenkin tukena.
   Toimisto auttaa kommunikoimaan perheen kanssa jos vanhemmat eivät puhu sujuvaa englantia tai ovat paljon poissa, tämä auttoi minua paljon varsinkin alkuvaiheessa kun en ollut tottunut chinglishiin. Kaverit ovat valittaneet, että toimisto ei ota tosissaan jos valittaa perheestä ja haluaisi vaihtaa tai haluaa lopettaa sopimuksen etuajassa. Toimisto tietysti haluaa tehdä rahaa ja sitä he saavat perheiltä au pairien kautta, joten ei ihmekään, että he yrittävät saada au pairit jäämään perheisiin. Sanoisin kuitenkin, että ainakin China Educators on hyvä toimisto ja työntekijät kyselevät vilpittömästi kuulumisia. He myös auttavat käytännönasioissa, kuten pankkitilin avaamisessa, postipakettien lähettämisessä ja vastaanottamisessa, viisuminjatkohakemusten tekemisessä, jne.. Suuri plussa toimistoilla ovat kielitunnit ja erilaiset aktiviteetit. Niissä tutustuu helposti muihin au paireihin.
   Moni menee omatoimisesti au pairiksi eli välissä ei ole toimistoa hoitamassa asioita. En tiedä miten tämä hoituisi Kiinan kanssa, ainakin viisumi olisi paljon vaikeampi saada. Ensikertalaisen olisi varmaan todella vaikeaa mennä au pairiksi Kiinaan, mutta kokeneempana en uskoisi sen olevan ongelma. Mahdollista siis on - ensikertalaisellekin.

Au paireja, toimistolaisia ja taichi-aktiviteetin ope

Suosittelisinko itse Kiinaa omien kokemusten jälkeen?
KYLLÄ. Yleisesti ihan mihin tahansa ulkomaille lähteminen on positiivista, mutta mitä vieraampaan kulttuuriin menee, sitä enemmän kokemuksia karttuu ja uutta oppii. Ulkomailla oppii pitämään omia puoliaan, luottamaan itseensä ja saa rohkeutta. On virkistävää lähteä jonnekin, jossa kenelläkään ei ole ennakko-oletuksia sinusta, eikä sinulla kestään. Voi vapaasti rakentaa omaa itseään ilman arkkivihollistaan tai menneisyyden kummituksia. Voi vaan vapaasti olla mitä haluaa.
   Kiinaan lähteminen takaa muistettavan kokemuksen ihan vähemmistökansalaisena olemisesta ja kieltä osaamattomuudesta lähtien siihen, että asuu monimiljoona kaupungissa - ja oppii liikkumaan siellä (joskin vain omilla normialueillaan, Peking on kuitenkin aivan hullun iso!). Pikkuhiljaa kiinaakin alkaa ymmärtämään ja rohkaistuu käyttämään vierasta kieltä perustervehdyksiä enemmän. Se on upea tunne.
   Au pairius on rankkaa ihan kaikissa maissa, mutta ei sen takia kannata jättää tarttumatta tilaisuuteen. Kun kohtaa vaikeita tilanteita, kasvaa eniten. Vaikka itsekin tirauttelin kyyneleitä pelkän väsymyksen takia, en todellakaan kadu, että lähdin. Moni ehkä vierastaa Kiinaan lähtemistä, mutta itse en voisi kuvitella olevani au pair missään muualla. Jos Kiina houkuttelee yhtään, kannattaa lähteä. Takaisin voi aina tulla jos ei se olekaan oma juttu, mutta et voi koskaan lähteä päättämällä jäädä.

Näkymä Pekingin kodin ikkunasta. Tollaisessa kerrostalossa mäkin asustelin.
 

Haluaisin kirjoittaa aivan loistavan matkapostauksen, mutta totuushan on, että rannalla ja altaalla löhöilyä lukuun ottamatta ei paljoa tultu tehtyä. Ensimmäistä kertaa koko elämässäni vietin lomasta yli puolet ajasta hotellilla. Asiaan toki saattoi vaikuttaa se, että olen juuri tehnyt seitsemän kuukautta yli neljänkymmenen tunnin työviikkoja ja että Koh Samuilla ei ole hirveästi nähtävää. Joo no, totta voisihan kaupungin kaduilla vain kävellä ja imeä kohsamuilaista tunnelmaa itseensä, mutta rehellisesti sanottuna, ei siinäkään ole paljoa nähtävää. Tuskinpa kukaan Koh Samuille kyllä lähdekään kulttuurimatka mielessään.

Ei Koh Samui kuitenkaan ole tylsä paikka, ei todellakaan. Vaikka rannat onkin monessa paikassa täynnä hotelleita, on aitoakin elämää paljon; ulkoravintoloita, joissa syödään muovituoleilla istuen, katukojuja ja paikallisia ajelemassa ympäriinsä - joskin länsimaalaiset ja kiinalaiset mopoilla saattavatkin olla yleisempiä. Johtuu varmaan myös siitä, että taxit ovat kalliita (verrattuna muihin vastaaviin kohteisiin, ei Suomeen sentään).
   Itse lähdimme hotellialueilta kahdelle retkelle, yhdelle päivä- ja yhdelle puolenpäivän-, ja kerran Nathonin kaupunkiin, josta saimme "loistavan" ajatuksen kävellä takaisin hotellille. Meille kun painotettiin, että se olisi liian kaukana kaikella muulla kuin taxilla, joten pitihän sitä alkaa isotella. Päädyimme kävelemään polttavassa auringossa puolitoista tuntia. Joskus siis kannattaa uskoa respahenkilökuntaa, vaikka he yrittävätkin tyrkittää omia taxejaan joka väliin.

Missä yövyttiin?

  • Nikki Beach Resort Koh Samui, 4 yötä - DJ uima-altaalla, isot huoneet, ylimukava henkilökunta.. Ei yhtään valitettavaa. Hotellin ranta ei kuitenkaan ollut hyvä, joten jos aikoo yöpyä vain yhdessä hotellissa ja kaipaa meressä uimista ja rantahiekkaa varpaiden välissä, Nikki ei ehkä ole oikea valinta. Jos taas pehmeillä sängyillä altaan reunalla makoilu tropical housea kuunnellen houkuttelee... Silloin tuskin parempaa hotellia löytyy.
       Nikkin allasalueella järjestetään kaikenlaisia bileitä ja tapahtumia, itse päästiin näkemään
    Sunday Brunch, johon saapui ihmisiä muista hotelleista asti ja bileet jatkui ja jatkui ja jatkui iltaan asti. Ei ehkä rentoutumaan saapuneelle pariskunnalle sopivin aktiviteetti, mutta vierailijat näyttivät nauttivan kovasti.
       Hotellin sijainti ei ole paras mahdollinen, lentokentältä meni ainakin 45 minuuttia ja hintakin oli tuntuva, eikä hotellin lähistöllä ollut mitään hyviä ruokapaikkoja naapurihotellin Big John -ravintolaa ja Nikkin omaa ravintolaa lukuun ottamatta. Lähimpään kaupunkiin, Nathoniin, meni taxilla 15 min-25 min.
  • Melati Beach Resosrt & Spa, 3 yötä - Rentoutujan paratiisi. Hotellialue oli niin iso, että siellä liikuttiin buggie-nimisillä golf-autotyyppisillä ajoneuvoilla, joita pystyi tilata puhelimella oman huoneen ovelle. Meidän huone sijaitsi melkein respalla, eli toisella reunalla, ja me käveltiin aina ihan omin jaloin rannalle, joten ei etäisyydet todellakaan ollut liian pitkiä, 5-10min päästä päähän.
       Melatin ranta JA allas olivat molemmat loistavia, altaan vieressä oli jopa baari, jolla oli tiski allasta kohti, joten juomia pystyisi nauttia vedestä käsin. Pääaltaan lisäksi kauempana on myös vain aikuisille sallittu uima-allas, jossa voi sitten rentoutua varmasti, vaikka meidän aikana ainakaan ei hotellissa muutenkaan ollut paljoa lapsia. Tarjolla on myös huoneita, joiden pihalla on oma pieni uima-allas, joten uimisen järjestämisestä ei ainakaan tule ongelmia tässä hotellissa.
       Sijainti oli parempi kuin Nikkillä, mutta ei tässäkään ympäristössä ollut hirveästi mitään ihan välittömästi. Hotellilta oli vähän yli kilometrin matka edes päätielle, joten taxilla kyllä kaikkialle pakko mennä (tai mopolla).
  • Relax Hotel Samui, 2 yötä - Halpa ja siisti, mutta ei lähellä rantaa. Lentokenttä tosin on aika lähellä (, mutta ei sentään niin lähellä, että koneiden lentoääniä kuulisi). Huone oli tilava, eikä lattiaa peittänyt kokolattiamattokaan, mikä on tietysti plussa aina hah. Omistaja (tai ainakin se tyyppi, joka oli aina respassa) oli todella avulias ja mukava, ja länsimaalainen, joten kielimuuriakaan ei ollut.
       Parin yön yöpymistä varten hyvä, mutta koska tosiaan rantaa ei ole lähellä, eikä uima-allastakaan löydy, moni tuskin viihtyy paikassa kauaa - olettaen, että Koh Samuilta hakee auringossa löhöilyä. Mopolla tosin pääsisi ajelemaan vaikka minne, mutta pidemmän päälle ei hirveän toimiva ratkaisu. Hotelli tilaa taxeja pyynnöstä (kuten moni muukin), Central Festival ostoskeskus-alueelle meni noin 15 min ja hinta oli 8€. Kävelymatkan päässä oli sentään kaksi 7eleveniä ja Familymart.