Welcome to Harbin

maanantai 20. heinäkuuta 2015
Harbin, tuo Pohjois-Kiinan miljoonakaupunki, josta itse en ainakaan ollut koskaan kuullut. Host-perhe lähti Japaniin matkalle, minä lähdin "sukuloimaan" Harbiniin. Kaikki ei mennyt kuitenkaan ihan kuten piti.

Heräsin perjantaiaamuna koputukseen ja nousin itkua tirautellen ja mielessä kiroillen ylös. Kuten jo viime postauksessa vähän ennustelin, oli kuume noussut ja olo hirveä. Pohdin elämää ja sen merkitystä kun silmät vetisten pesin hampaita, puin päälle, heitin vaatteet matkalaukkuun ja valmistauduin kahdeksan tunnin junamatkaan. Ja mulle junamatka Pietariin oli jo ihan sietokyvyn kynnyksellä, mutta tää matka on melkein _6_ tuntia pidempi, 40 minuuttia pidempi kuin mun lento Suomesta. Ja juna tulisi lähtemään kello 10 aamulla, vaikka mulle Harbinin matka oli myyty sanoin "...Mutta se on yöjuna". Xiexie nyt taas ihan helkutisti.

Laahustin alakertaan syömään dumplingeja, joista on tullu mun inhokkiruokaa, koska niistä tulee mieleen vaan röyhtäisyn haju (mun kiinalaisilla asuinkumppaneilla saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa). Mikä mahtava aamu! Ulkonakin satoi, aivan kuin mieli ei muuten olisi maassa.


Auto lähti liikkeelle ja pian huomasimme, että Peking oli vain yhtä ruuhkaa. Olimme lähteneet hyvissä ajoin, kaksi tuntia ennen junan lähtöä, mutta pian kävi selvemmäksi ja selvemmäksi, että emme millään tulisi ehtimään. Lisätään kärsimykseeni vielä jäätävä vessahätä, johon sateen ropina ei kyllä lisännyt mitään hyvää. Siinä vaiheessa teki oikeasti mieli avata ovi ja mennä vetämään itkupotku-raivarit puskaan, joka erotti vastaantulijoiden kaistan.

Asemalle päästiin lopulta, ja vessaan, kuten ilmeisesti koko muu Kiinakin. Paikka oli aivan täynnä värikkäitä sateenvarjoja ja kaikki olivat matkalle lipputiskeille. Miksi juuri tänään!?!?
   Jonotimme ikuisuuden yhteen jonoon sitten, en tiedä miksi, käväisimme ulkona ja menimme toiseen jonoon. Kiinalaiset ovat ehkä jopa hitaampia kuin virolaiset ruokakauppojen kassoilla, joten saatiin jonottaa mukava tovi. Lippuluukulle päästyä kävi ilmi, että kuskillamme ei ollut tarpeeksi rahaa uusiin lippuihin, joten hän lähti hakemaan rahaa jostain. Saimme sentään jäädä odottamaan jonon eteen ja lopulta saimme uudet liput kouraan, kunhan englantia osaamaton myyjä oli jotenkin selvittänyt mikä passini numero passistani. Matka kävi takaisin kotiin. Ja ai niin, seuraava juna oli yöjuna, voisin vaikka vannoa, että karma kosti sen, että minut yritettiin juksata päiväjunaan (ok, ok, päiväjuna oli melkein puolet halvempi, se saattoi olla syy miksi se valittiin).

Kotona menin suoraan nukkumaan ja host äidin tultua töistä mittasin kuumeen. 38,9 astetta. Mukavaa. Sain nukkua klo 24 asti, jolloin piti lähteä taas ajamaan kohti asemaa. Luuletko muuten, että Pekingissä ei ole ruuhkia öisin? VÄÄRIN! Ehdittiin me sentään junaan tällä kertaa ja kuumekin oli laskenut.

Harbin 哈尔滨

Mun huone, mun huone, mun huone... Sanotaanko, että kaukana on mun oma henk.koht. vessa. Nukun toimistossa, jossa ei oo ilmastointia, sänky on kivikova ja peitto on pyyhe. Ja mun sänky natisee niin, että koko naapurusto varmasti tietää milloin käännän kylkeä. Tää perhe on kuitenkin mukava, vaikka ei kukaan osaakaan englantia. Isän on nähny vaan nopeesti kaks kertaa.

Sain piristystä sunnuntaina, kun 06:00 herätyksestä huolimatta päivästä tuli upea. Me nimittäin mentiin sellaseen joki-kumivene-vesisota-juttuun. Ihan huippua!

 Matka kesti 3h, koska haettiin muita ryhmän jäseniä. Paikka oli oikeesti vaan n. 70km päässä. Maisemat (ei kuvassa :D) oli tosi suomimaisia, oli kuusiakin! Kotoisaa.

Yhellä tullilla oli tälläsiä ötököitä, jotka oli ihan hulluja. Ne lenteli parvina autoja
kohti, siis kolahteli tahallaan ikkunoihin ja kattoon. Onneks ikkunat oli kiinni!

Lähtöpaikka. Kukaan ei kontrolloinut pelastusliivien tai veneiden valintaa. Kiina.
En tiiä oliks nää jotain vanhoja neukku-veneitä, koska ainakin niissä luki CCCP.


 Ihan "OK" maisemat. Kuvassa jotain sumeita kohtia, koska oli tippa linssissä. He he he.



Tää on oikeesti se paikka, jossa kiinalaisista kuoriutuu hulluja, sekopäitä ja mielipuolia. Kaikilla oli peltilautaset, joilla vettä roiskittiin toisten päälle, osalla oli myös vesipyssyt, eikä kylmältä vedeltä voinut välttyä, mikä oli kyllä hyvä asia, koska asteita oli varmasti vähintään 30.
   Paikalla yksi iso poikaporukka, joka jäi odottamaan aina koskien jälkeen ja kasteli jokaisen tulijan ihan litimäräksi. Tästä lähti tietysti kostonkierre ja seuraavaksi me uhrit, jotka tietysti nyt oltiin poikien edellä, odotettiin seuraavassa paikassa. Pari kunnon vesisotaa saatiin pystyyn kun ihmiset nousivat veneistä ja meni heittämään vettä toistensa päälle minkä kerkesivät. Ja ihmisillä tarkoitan miehiä, jotka ovat ikuisesti pikkupoikia.
   Reitti kesti ainakin 2h ja naurua riitti kyllä koko matkalle. Tää oli just se mitä tarvitsin, koska olin ollu maassa viime päivät.
   Vaatteet oli ihan likomärät lopuksi, koska sen lisäksi, että vettä roiskittiin, istuttiin me veneessä, jonka pohjalla oli koko ajan vettä. Onneksi "täti" oli saanut kerrottua, että kannattaa ottaa vaihtovaatteet mukaan, myös alusvaatteet. Mähän en siis kielimuurin takia yhtään tienny mitä olettaa, luulin oikeestaan et se ois joku veneretki.

Haluaako joku ihan huvikseen arvata, kuka oli lempi kohde, koska oli blondi ulkomaalainen? No minä, tietysti!

Tuolla kohtasin myös ensimmäisen oikeesti hirveen vessan. Tai ei se ees ollu vessa. Se oli "huone", eli aidattu alue, jossa oli vierekkäin neljä reikää maassa. Ei tod mitään vessan vetämis -nappia, eikä mitään yksityisyyttä. Kohtasin myös vielä hirveämmän "vessan" meidän lähtiessä pois. Se oli pukuhuone, jossa oli kaksi ämpäriä. Niissä oli jo ties kuinka monet pissat. En käynyt. Ja ai niin, junassakin kohtasin ainakin neljä hirveää vessaa. Kaikki oli tukossa ja täynnä kusta, koska ihmiset vaan jatko siihen päälle. En käynyt täälläkään. Mitäs menin sanomaan, että kiinalaiset vessat on tähän mennessä ollut siistejä? Nyt mulle näytetään totuus.

Vesileikkejen jälkeen ajettiin takaisin Harbiniin (autolla, jossa ei toiminut ilmastointi. IHAN hirveä kokemus) ja mentiin koko porukalla syömään ja juomaan. Mä otin bisseä, join puol litraa bisseä. Vapaaehtoisesti. Ja mähän en koskaan juo bisseä.
   Muut joi aika mukavaan tahtiin ja sai pari kertaa tilata uuden laatikollisen Snow-olutta. Kun lähdön aika tulikin, olin ihan kauhuissaan, että "serkku" ajaa meidät kotiin. Jostain kuitenkin ilmeistyi mies, joka ajoi meidät serkun autolla. En tiiä onko tää joku yleinen palvelu :D

Kaks nopeeta asiaa vielä:
1) Mulla on uus merkitys sanalle "kiusallinen": Se kun oot menossa suihkuun, jo alasti, ja "täti" tulee selittämään vielä jotain suihkun toiminnasta ja oot hädissäs kietoutunut suihkuverhoon.
2) Pääsin istumaan metrossa Pekingissä "tuolileikissä"!! Mun tyytyväisyysprosentti oli 1100.
3) (koska oon rebel) En päässyt viime kerralaakn kotiin asti julkisilla, vaan host isä joutu tulla hakemaan mut autolla :DD Tällä kertaa koska bussi ei koskaan tullut ja host isä sanoi, ettei se ees kulje siitä, toisin kuin Fanny. Tää oli eri reitti kun viimeks, ei menestystä taaskaan. En osaa mennä kotiin. Kotoa poiskaan pääseminen ei suju, koska ruuhkat on aamuisin tosi pahat. Jes.


Pieni loppukevennys :D

4 kommenttia on "Welcome to Harbin"
  1. Huhhuh mikä kertomus! Kuulostaa kyllä tosi rankalta, mutta toi vesisota-juttu oli varmasti hauskaa! :D Täytyy kyllä sanoo, et oot aikamoinen taistelija kun tollasessa kuumeessa oot jaksanu painaa... Kirjotat kyllä tosi kivalla tyylillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos paljon!! Suomi kyllä todellakin tarvitsis samanlaisen vesi-jutun, tosin ihmiset ei ehkä viitsis kastella tuikituntemattomia niin armottomasti.. :D

      Poista
  2. kirjoitat tosi kivasti kyllä :) eiks juna-asemilla oo yleensä sellaset foreigner-tiskit missä ehkä vois joku puhuu enkkuukin auttavasti ? niihin ei muistaakseni koskaan tarvinnu jonottaa, käveli vaan valkolaisena kaikkien kinkkien ohi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tuolla yks tiski ulkkareille, mut koska en ite hoitanut lippujen ostoa (onneks :D), niin mentiin normijonoon :)

      Poista