Image Slider

Aloitetaan kertomalla, että oon maailman surkein pakkaamaan. Risteilylle pakkaamineen johtaa samaan määrään tavaraa, kuin viikon matkalle, puhumattakaan kahden viikon lomista... Pelkästään ulos lähteminen kavereiden kanssa vaatii usein mukaan varatakin ja hupparin (mitä jos illalla onkin kylmä?) ja liudan muita esineitä, jotka lähtiessä tuntuvat elintärkeiltä, mutta jäävät käyttämättä. Mun pakkausmentaliteettia kuvastaakin loistavasti se, että ensimmäiset asiat pakkauslistalla olivat sappisaippua ja jesari. Miten voin muutenkaan pakata mukaan mun kaikki tärkeimmät tavarat? Mistä mä tiiän mitä haluun pitää päällä 19.10 klo 15:38 tai 3.2. klo 8:00? Ja mistä tiiän, haluunko käyttää pinkkejä vai oransseja shortseja, turkoosia vai persikkaa tuubitoppia ja valkoisia vai harmaita ballerinoja? Oon niin huono tekemään valintoja muutenkin, mutta nyt päätös on niin lopullinen. Mulla joko on joku vaate mukana tai sitten ei oo.

Oisin mielelläni ottanu mukaan vaikka kolme matkalaukkua, mutta niiden kanssa kulkeminen ja sen tavaramäärän kanssa eläminen tuskin ois hirveen käytännöllistä, joten päädyn nöyrtymään ja lähtemään matkaan sen noin 20kg:n + käsimatkatavaroiden kanssa. Luultavasti joudun kuitenkin ostaa toisen matkalaukun takaisin tullessa, sillä ostelen varmaan paljon kaikkea halvemmista tavaroista ja erilaisista kaupoista lumoutuneena. Ja ihan vaan, koska tykkään shoppailla.

Tässä mun pakkauslista, joka luultavasti tulee vielä supistumaan, kun huomaan, ettei matkalaukku mahu kiinni.

- 5 mekkoa - 2 normikäyttöön, 1 maxi, 1 juhlava, 1 bile (en yhtään tiedä millanen biletyskulttuuri Kiinassa on, ja jos onkin jonkunlainen, tuunko koskaan menemään clubille, mut tää on tätä; kaikkeen pitää varautua)
- 3 hametta
- 10 lyhythihaista - yks siisti (nää tulee varmasti vähenemään pakkausvaiheessa)
11 pitkähihaista - 1 talvi, 1 kotoilu, 4 neuletta, 3 jakkua, 2 hupparia (näistäkin varmasti karsiutuu)
- 4 shortsit- 3 tai 4 housut
- 2 lökärit

- 2 takkia - nahka & farkku. Toivon, että oon talven etelässä, koska muuten tulee kauppareissu. Talvitakki kuitenkin veis ihan sikana tilaa
- 4 kengät - varvastossut, ballerinat, talvi/syksy -kengät, tennarit ja ehkä yhet korkkarit (arkikäyttöiset). Sinällään kyllä tiiän, että kengät painaa aikas paljon
- Alustavaatteet kahdeksi viikoksi
- 2 hattua (tai yksi)
- Lapset & villasukat (?)
- 2 yökkäri-comboa - shortsit & pitkät housut
- 2 bikinit
- Sisätohvelit?
- Aurinkolasit
- 2 vyötä
- 2 laukkua
- Toalettilaukku
(sis. perusasiat + hammastahna x2 & dödö x2 (kuulemma dödöjä ei välttämättä löydy kaupasta ollenkaan))
- 2 käsikorua, kaulakorua & korvista
- Läppäri
- Kännylaturi
- Gopro & laturi
- Ipod & laturi
- Matkalaturi
- Tangle teezer
- Sappisaippua
- Reseptejä
- Salmiakkia & levy suklaata mulle
- Tuliaiset:


Afrikan tähti, 2 levyä suklaata & Iittalan kastehelmi-kynttilälyhty (paketissa). Ekaan perheeseen
vien myös ton koira-Kalevalan, koska se poika tykkää lukemisesta ja äiti oli käymässä Suomessa.
Saa nähä jos keksin toiseenkin perheeseen vielä jotain lisää.
Kastehelmi-kynttilälyhty
Mun To do -lista näyttää vihdoin hyvältä. Oon ostanut tuliaiset, alottanu pakkaamisen, asentanu VPN:n, vaihtanut rahaa, hoitanut ilmoituksen Kelalle ja ulkoministeriöön ja tietysti hoitanut lennot ja viisumin. Sillon kun alotin kaiken, tuntu, ettei loppu tulis koskaan. Oli vaikka mitä  papereita, joita täyttää ja final matchin löytyminenkin oli niin kaukainen ajatus. Nyt jäljellä on enää vain lähteminen.

P.S kertokaa, jos oon unohtanu jotain tosi tärkeetä tai jos on muuten vaan vinkkejä! :)


Vertaa. JÄLKIVIISAAN PAKKAUSLISTA

Nimittäin, että mä lähden Kiinaan. Viisumi kourassa poistuin lähetystöstä yheksän jälkeen tänä aamuna ja ei kauaakaan mennyt, kun oli lentotiedotkin sähköpostissa. 1.7.2015 mä alotan uuden osan elämässäni. Välillä jännittää vähän, välillä vähän enemmän. Välillä tekee mieli perua koko juttu ja välillä haluan jäädä Aasiaan koko loppuelämäksi.

Viikon, siis V-I-I-K-O-N, päästä mä astelen Helsinki-Vantaan kentälle ja odotan lentoa Pekingiin. Tää tuli sittenkin niin äkkiä, vaikka oonkin suunnitellu vuotta jo ikuisuuden. Ehkä koska tarkka lähtöpäivä on ollut niin haussa, ei oo voinut laskea päiviä lähtöön päivittäin, kuten yleensä ennen matkoja. Sitten kun se päivä selvisi, rävähti näytölle luku 7. Seitsemän. Seitsemän päivää. Viikko.

  
~Doubt kills more dreams than failure ever will~
 
Tää on ollu mun motto jo monta vuotta, mutta ekaa kertaa joudun oikeasti luottamaan
siihen epäilyn hetkillä.
Lauantaina pidin läksiäiset, vaikka lähtöpäivä ei ookaan ihan selvillä. Juhannuksen jälkeinen päivä ei oo mikään paras päivä juhlille - tai oikeastaan millekään muullekaan, mutta tää oli viimeisin viikonloppu kesäkuun aikana, joka kävi mahdollisimman monelle. Jos siis pääsen tähän toiseen perheeseen ensin, olisi lähtö heinäkuun alussa ja oon ajatellut lähteä 30.6. tai 1.7. ja olla hotellissa pari yötä jos työt alkais vasta vähän myöhemmin. Haluun mahd. nopeesti Kiinaan jo!!

 

Baariin asti selvinny porukka: Sandra, Hope, minä, Sini & Amanda
Nǐ hǎo!

Batmankin liittyi seuraan :D
 

Viime viikonloppuna sain kakkosperheen paperit ja soiton perheen äidiltä. Hän oli työmatkalla Helsingissä, joten sovittiin tapaaminen hotellin baariin. Ihme kyllä mua ei hirveesti jännittäny, mutta jännityksen purkikin ehkä mun oma jäänrikkoja, eli kun olin väärässä hotellissa aluks. Onneks respatyyppi varmisti sukunimen ennen kuin soitti hotellihuoneeseen, koska muuten joku ihan väärä tyyppi ois tullu aulaan hämillään siitä, miks väitin, että meillä on tapaaminen.

Meiän keskustelu meni tosi, tosi hyvin! Puhuttiin 1,5h ihan yhtämittaa, eikä pelkästään "työhaastattelu"-juttuja, vaan ihan kaikesta. Ms. Liu oli tosi kiinnostunu Suomesta ja suomalaisesta kulttuurista. Keskustelu kävikin Suomen verotuksesta mustikkapiirakkaan, revontuliin ja kielten opiskeluun Suomessa. Kiinassa, ainakin Ms. Liun pojalla (4v.), on jo tarhassa joka päivä tunti englanninopetusta, mikä on aika outoa suomalaiselle, mutta Ms. Liun mielestä opetusta oli liian vähän ja sen takia hän halusikin pojalleen au pairin. Hän itse on asunut New Yorkissa pari vuotta ja opiskellut englantia pääaineena, minkä takia keskustelu oli huomattavasti helpompaa kuin toisen perheen äidin kanssa.

Uskon, että Ms. Liu olisi itse valmis ottamaan mut heidän perheeseen, mutta hänen poikansa on kuulemma todella ujo ja valikoiva sen suhteen, kenen hoidettavana haluaa olla. Me siis vielä videochatataan niin, että poikakin on siinä. Itseasiassa Ms. Liu oli just tänään laittanut mulle viestiä chattays-ajasta, mut samperin WeChat ei ollut antanut ilmoitusta viestistä, joten meni tilaisuus sivu suun. Toivottavasti niille käy ajaksi viikkopäivät, eikä vaan viikonloput, koska muuten tää siirtyy taas viikolla...

Viisumihakemus lähti vetämään 18. päivä!
Tarkoitus oli tänään tehdä postaus tulevasta perheestä, mutta mikäs olisikaan hauskempaa, kuin suunnitelmien muuttuminen? Mun Kiinan suunnitelmat nimittäin muuttuivat.

Laitoin tulevan perheen äidille viestiä WeChatissa (kiinalaisten suosiossa oleva whatsapp tms.) kyselläkseni kuulumisia ja selvitellekseni saapumisajankohtaa. Mulle oli kerrottu, että perheen nykyinen au pair on lähdössä tässä kuussa ja saisin päättää, millon menisin heille. Keskustelimme hetken ja jostain kamalan kielimuurin takaa ymmärsin, että voisinkin mennä paikalle vasta elokuussa, koska nykyinen au pair olikin päättänyt jäädä siihen asti. Vielä.Vähintään.Kuukausi? Ei sillä, että olisin odottanut ensin koko kevään YO-juhlia ja vielä koko kesäkuun, että pääsisin lähtemään, ehei. Ja YLLÄTYYYS, sain nimittäin myös selville, että perhe asuu puolet vuodesta Guangdongin maakunnassa Hong Kongin lähellä, eli ihan Etelä-Kiinassa. Tämä ei tietenkään ole mitenkään huono uutinen ottaen huomioon, että ilmasto on siellä varsin mieluinen, talvella n. 20-14 astetta ja kesällä n. 25-30, kelpaa!

Guangdong
Koska perheen äiti joko a) ei oikeesti ymmärrä _yhtään_ englantia tai b) ei vaan haluu vastata kysymyksiin, pyysin Kiinan yhteyshenkilöä selvittämään asioita vähän. En todellakaan haluu viettää Suomessa VIELÄ 1,5kk!! Yhteyshenkilö (en käytä nimeä, koska en oo ihan varma mikä se on :D) varmisti mun pelon, eli etten voisi mennä perheeseen ennen elokuuta... Kuitenkin, on kuulemma joku toinen perhe, joka etsii au pairia 2 kuukaudeksi ja voisin mennä sinne ensin ja vaihtaa sitten Peking/Guangdong -perheeseen. Nyt vaan odotellaan perheen papereita ja toivotaan, että kaikki menis niin kuin pitää..... En malta odottaa sitä keskustelua kun säädän kahden eri perheen kanssa, milloin päivämääristä ja lennoista.

Onneksi kuitenkin tullaan hyvin toimeen varmistuneen perheen äidin kanssa kielimuurista huolimatta. Se jo kerto, kuinka odottaa kovasti mun saapumista, koska tullaan niin hyvin toimeen ja kuinka se aikoo tulla lentokentälle vastaan.

Kun sanoin, että haluun sinne pian :D Ihana
 
 
Mun perhe (Peking/Guangdong):

Äiti & Isä
Tyttö, 9v.
Poika, 7v.

Asuvat Pekingissä keskustan viereisessä kaupunginosassa, jossa on yli 3 miljoonaa asukasta. Siis kaupunginOSASSA. Kämppä on kai 400 neliötä ja heillä on siivooja/kokki asumassa siellä myös. En ees haluu ajatella, kuinka rikkaita ne on; 2 kämppää, kodinhoitaja ja 2 lasta (ja Kiinassahan jos haluaa toisen lapsen joutuu maksamaan monia kymmeniä tuhansia euroja). Jos Kiinassa asuminen ei oo tarpeeks erilaista, niin nyt pääsee sitten vielä asumaan tosi rikkaaseen perheeseenkin.

Toivottavasti saan pian tietoja toisesta perheestäkin ja pääsen lähtemään! Hassua miten, kun luulin lähteväni parin viikon päästä, olin ihan kauhuissaan, etten oo vielä valmis, mutta nyt kun lähtö sekaloituikin, oon jo ihan menossa :D
Heräsin ilman herätyskelloa 10:33 ja menin rutiininomaisesti päivittämään kännykän sähköposti-sovellusta, joka ei koskaan itse osaa päivittää itseään. Vastoin muiden aamujen kaavaa, olikin saapunut uusi sähköposti ja vain 10 minuuttia (tasan) aiemmin:

 

 

Sain perheen!!!! Ja tää perhe ei oo ihan mikä tahansa, vaan mun ensimmäinen match, joka jo kerran oli kieltäytynyt musta, koska ne halus mies-au-pairin. Perhe oli kuulemma miettinyt asiaa uudelleen ja pojan energisyydestä huolimatta päättivät ottaa mut! Perhe oli siis huolissaan siitä, etten pärjäisi heidän poikansa kanssa, mutta olivat kai muuten tykänneet musta kovasti. Aaah, oon niin onnellinen! Mikä helpotuksen tunne virtas yli heti kun tajusin mitä luin. Pääsen sittenkin Kiinaan ja kaiken lisäksi PEKINGIIN!!!!!! En malta odottaa, että pääsen lähtemään. Tää tuntuu tosi epätodelliselta, koska olin jo vaipunut epätoivoon kun Kiinasta ei kuulunut oikein mitään ja olin jo varma, etten pääsisi koskaan lähtemään. Ainut pelko nyt sitten on, jos poika onkin ihan mahoton, enkä saa sitä mitenkään kuriin... Toivottavasti ei :D

Uudesta elämänvaiheesta johtuen päätin ottaa fortune cookien, joka saisi jakaa viisauksiaan Kiinan matkasta. Pakko myöntää, että olin odottanut jotain inspiroivampaa.



MULLA ON PERHE!!!!!

Nyt pitää alkaa laittaa viisumihakemusta, ostaa tuliaisia, suunnitella pakkauslistaa.... Ja selvittää kaikki Pekingistä!
Wǒ huì shuō yīdiǎn zhōngwén. Eli osaan vähän kiinaa. Todella vähän, jos tarkkoja ollaan.
 
Oon siis opiskellu kiinaa itsenäisesti kotona enemmän tai vähemmän parin kuukauden ajan. Esittelen tässä mun opiskelutapoja siltä varalta, että jossain luuhaa joku, joka haluaa oppia kiinaa tai opiskella ihan mitä vaan kieltä itsenäisesti. Ja koska tykkään kielistä ja tuun varmaan pitämään kirjaa muun kiinan taitojen kehittymisestä, olkoon tää se ensimmäinen osa; melkein 0-taso.
 
 Konkreettisin opiskeluväline mulla on Zou ba -kirja, jonka päädyin ostamaan kaikkien kiinan oppikirjojen joukosta kalliimmasta hinnasta (~55€) huolimatta, koska sitä käytetään oppikirjana lukioissa, joissa on kiinan kursseja (ainakin yhessä :D) ja halusin suomenkielisen kirjan. Oon vaan aika huono opiskelemaan tollein "perinteisellä tavalla" kirjasta lukemalla, joten en oo päässy hirveen pitkälle (kuvan kappale ei siis todellakaan vastaa todellista tilannettani). Plussaa Zou bassa on se, että siellä on myös pätkiä, joissa kerrotaan Kiinan kulttuurista ja historiasta.
 
Chineasy-korteilla (~15€) voi opetella merkkejä visuaalisesti (, joka toimii ainakin mulla sata kertaa paremmin kuin peruspänttäys) ja.ryhmittäin kun building blockin alla on sen "sukumerkkejä", eli merkkejä, jotka sisältävät building blockin
 
Alunperin ajattelin, etten opettele kuin elintärkeät merkit, joita näkyy arjen elämässä, esim. auki/kiinni, työnnä/vedä, sisään/ulos yms, mutta ostovimmassa en voinut kieltäytyä kun näin tän kaupassa. Vasta laatikon sisällä ilmoitettiin, että näitä merkkejä käytetään Hong Kongissa ja Taiwanissa (mainland-Kiinassa käytetään (kai) yksinkertaisempia kirjoitusmerkkejä), mutta kai näistä jotain hyötyä on :D Jotkut on toivottavasti samanlaisia ja ainakin sanat on samoja.
 
 
Ylppärilahjaksi sain mun kummitädiltä Tuhattaiturin äänisanakirjan, jota en oo luonnollisesti ehtinyt vielä hirveästi käyttää, mutta kuulosti hyvältä. Kiinan kielessä äänenpainot on lähes elintärkeitä, joten on tärkeää kuunnella puhetta. Kun esikuuntelin levyä, oli hauskaa huomata, että mielessä vastasi moniin kohtiin ennen kuin puhuja kertoi käännöksen. Jotain on siis tarttunut päähän :D
 
 
 Eniten tykkään opiskella tekemällä, eli sovellusten avulla tai tekemällä muistiinpanoja Youtuben opetusvideoista. Näitä on varmasti netti ja app-storet täynnä, mutta mun löytämistä suosikit on tässä:
 
Kännykkäsovellukset (kaikki ilmaisia)

ChineseSkill on mun suosikki sovelluksista. Opiskelu etenee kuvassakin demonstroidun kartan mukana aihepiireittäin. Sovellus puhuu ääneen, käyttää kuvia, kiinan merkkejä, englantia ja pinyinejä. Tehtävätyyppejä on abcd-vaihtoehto, palikoista lauseen muodostus, puheen yhdistäminen tekstiin, sanan ja kuvan yhdistäminen ja lauseen kirjoittaminen itse pinyineillä. Plussaa söpö panda-teema :D Välillä kyllä tuntuu, että putoaa kärryiltä ja kovaa, sillä mukaan lisätään sanoja, joita ei ole opetettu yhtään ja sitten väärin vastausten takia itkevän pandan katselu käy liian rankaksi ja sovellus menee kiinni suosiolla.
 
CN Phrases sisältää 61 sivua englanti-kiina-pinyin sanastoa aihepiirettäin. Selaaminen on hieman rasittaaa kun ei voi mennä suoraan tiettyyn sivunumeroon, vaan sivuja pitää selata yksi kerrallaan tai suoraan alkuun/loppuun.
 
Learn Mandarin = 27 aihepiiriä, joista jokaisessa 8 erilaista tehtävätyyppiä. Learn X -sarjaa on monelle eri kielelle ruotsista hindiin, espanjaan ja tagalogiin.
 
Penyo Pal on kai lapsille tarkoitettu ainakin grafiikasta päätellen, mutta varsin viihdyttävä. Sovellus ainakin mun tähän menneisten kokemusten perusteella käyttää väsytys-taktiikkaa, eli jankkaa samaa paria sanaa niin monta kertaa, että se varmasti tarttuu päähän. Tässäkin on käytössä puhe, merkit ja pinyinit.
 
Ja toi viimeinen sovellus, joka kuvassa näkyy, itseasiassa sai löhtöpassit heti kun postauksen kirjottamisen takia aloin tutkia sitä tarkemmin :D Siinä oli vaan pinyinillä kirjoitettu tavuja taulukkoon.
 
Netti (ilmaisia myös)
 
Youtebessa mun lempi kiinan opetus -kanava on Yangyang Cheng, jolla on myös nettisivut. Selvä lausunta ja motivoiva opettaja vievät pitkälle! Muita kanavia, mitä mulla on tilauksessa, mutta en oo kovin paljoa katsellut (eivät postaa enää oikein ja muutenkin Yangyang vienyt jo voiton) on: Mandarin Impossible, HowToChinese.com, Dani Wang ja MinnaXiao 的频道. Opetuskanavia on youtube täynnä ja lähes mistä vain kielestä.

Quizlet on hyvä ihan mihin vain opiskeluun. Ite käytin sitä lukiossa sanakokeisiin harjoitteluun ja ylppäreihin lukuun kielistä reaaliin. Siellä voi siis tehdä muiden tekemiä "settejä" tai tehdä omia. Itse suosin omien tekemistä, koska niin varmasti tietää logiikan ja kaikki sanat ovat sellaisia, joita haluat opetella. Tehtävätyyppejä on Quizletissä 6, joista 2 on pelejä ja 1 testi. Ohjelma myös lajittelee termit "often missed", "sometimes missed", "never missed" jne, joten tietää, missä on harjoiteltavaa.

JA VIELÄ
yritän kuunnella kiinalaisia nettiradioita aina välillä, mutten oo löytänyt vielä mitään hyvää kanavaa, joten se on vähän työn alla.

Toivoa kiinan kieleen sain kun yo-juhlien jälkeen baarissa päädyin puhumaan kiinalaisen pojan(/miehen) kanssa ja tulin ymmärretyksi kun ilmaisin tykkäämistäni italialaiseen ruokaan :D Ja tämä lause oli ihan irtonainen, joten hän ei voinut vain arvata sitä tilanteesta. Ehkä mun lausuminen ei ookaan NIIN huonoa, mutten silti oo vielä rinta rottingilla ja ihan syystä. Valoa näyttää silti olevan jossain tunnelin päässä.

Hyvää kesäloman alkua kaikille! :)