Image Slider

Kirjoitin aiemmin postauksen koulumenestyksestäni (lue se TÄSTÄ) ja sain kommentin, jossa kysyttiin opiskelutekniikoistani. Nyt kun itsekin olen palannut lomilta takaisin kouluun (itse asiassa olen taas lomilla kaksi viikkoa, kiitos kiinalainen uusi vuosi) ajattelin vihdoin kirjoittaa tämän postauksen. Jospa siitä saisi uusia vinkkejä ja/tai opiskelumotivaatiota edes joku. Osa vinkeistä saattaa olla itsestäänselvyyksiä, mutta kun katson omia luokkakavereitani, harva oikeasti noudattaa niitä. Kerron myös konkreettisista opiskelutavoistani.


1. Kuuntele tunneilla - ja mene niille. Mullistava idea, eikös? Kuten mainitsin, ihmeen moni kuitenkin käyttäytyy kuin se olisi. He lintsaavat aina kun mahdollista ja paikalle raahautuessaankin tuhlaavat aikansa pelaamalla kännykällä tai juttelemalla kavereiden kanssa. Mitä järkeä? Tunneilla on tarkoitus oppia kurssin sisältö, ei päivää ennen koetta. Ja monesti opettajat kertovat asioita, joita ei ole kurssimateriaaleissa.

2. Pakota opettaja muistamaan sinut. Istu sellaisella paikalla, ettet koe houkutusta lusmuilla. Jos opettajalla on suora näköetäisyys sinuun, todennäköisemmin käyttäydyt kunnolla. Eturiveillä istuminen pakostikin tekee naamasi tutummaksi ja poissaolosi huomataan helpommin. Sen takia koet velvollisuutta mennä tunneille. Toinen tapa saada opettajaa muistamaan sinut, on olla aktiivinen tunneilla. Itse pidän huolta, että jokainen opettaja oppii nimeni mahdollisimman nopeasti. Tietysti Aasiassa minulla on etu joukosta erottumisessa, mutta ei nimeäni muisteta vain sen takia.


3. Osta kalenteri ja kirjoita ylös KAIKKI deadlinet ja koe yms päivämäärät. Ja päivitä mukaan kaikki läksyt tai muut työt, joita kurssilla annetaan. Yläasteella ja lukiossa olin aina hukassa läksyjeni kanssa kun kirjoitin ne kyseisen aineen vihkoon tuntimuistiinpanojen perään, mutta yliopistossa olen aina ajantasalla kaikesta kalenterin takia. Näin myös voi ennakoida ja tehdä töitä pois alta, jos tietää kiireiden olevan kulman takana.

4. Suunnittele kokeisiin lukemiset. Itse alotan kartoittamalla jokaisen kokeen sisältämät kappaleet ja sitten vain alan suunnittelemaan milloin luen mitäkin. Tämän aloitan sillä, että edellisenä päivänä opiskellaan aina ja vain seuraavan päivän ainetta. Meillä on vain yksi koe päivässä, joten ei tarvitse huolia siitä. Sitten arvioin, mitkä aineet ovat haastavampia ja vaativat enemmän lukupäiviä. Yleensä luen yhtä ainetta noin neljänä päivänä. Sanomattakin selvää, että lukuni alkavat aina hyvissä ajoin. Tärkeintä aikataulussa on se, että sitä oikeasti noudattaa.


5. Tee siistit muistiinpanot. Itse ainakin koen suurta epä-motivaatiota, jos muistiinpanoni ovat sotkuiset ja epämiellyttävät lukea. Kokeisiin lukiessa teen siistit muistiinpanot koko koealueesta värikorostuksineen, jotta kaikki tärkeät termit ja konseptit on helposti nähtävissä.

6. Käy asioita läpi kavereiden kanssa. Tämä on ainakin Aasiassa todella yleistä ja koeviikoilla kaverukset saattavat pysyä kampuksella 23-24 asti opiskelemassa yhdessä. Itse en aina liity mukaan, koska yleensä olen huomattavasti pidemmällä opiskeluissa kuin kaverini aikatauluni takia. He kun ovat tällaisia viimeisen yön lukumaratoni -tyyppejä suurimmilta osin. Kuitenkin, jos joku on perillä asioista, on yhdessä keskustelusta paljon hyötyä. Monessa päässä on enemmän tietoa kuin yhdessä. Muille asioita selvittäessä myös pakottaa itsensä oikeasti ymmärtämään asian.


7. Kirjoita tunneilla opettajan puheesta lisäselvennyksiä muistiinpanoihin. Esimerkit yleensä avaavat minulle konseptit paremmin kuin mikään muu ja vaikka tunnilla kuinka luulee muistavansa ne kokeeseen lukiessa, ei näin ole. Siksi kynä sauhuten lisään muistiinpanoihini extratietoa ja muistutuksia tunneilla käytetyistä esimerkeistä.

8. Etsi oma opiskelutyylisi. Jotkut oppivat kuuntelemalla, toiset lukemalla, tekemällä tai jollain aivan muulla tavalla. Minä en opi yhtään mitään lukemalla, joten uudelleenkirjoitan kaikki muistiinpanoni kun luen kokeisiin. Kaverini pitävät tätä hassuna, mutta itse sisäistän tiedot kun käyn ne läpi ajatuksen kerran ja kirjoitan ne uudestaan. Joku muu taas voi kirjoittaa saman lauseen kolmesti, eikä silti tajuta sitä. Kannattaa kokeilla eri tyylejä löytääkseen itselleen sopivin.


9. Nuku tarpeeksi. Toinen naurahduksia aiheuttava tapani on nukkua joka yö 8:30-9h. Olen sellainen ihminen, joka ei yksinkertaisesti toimi väsyneenä. Ajatus ei kulje ja haukottelen minuutin välein. Olen huomannut suuren eron, joka virkeänä koulussa oleminen tekee. Suosittelen kokeilemaan edes viikon verran. Moni luokkalaiseni menee nukkumaan 2-4 aikoihin yöllä, sitten nukkuvat tunneilla ja ovat aivan pihalla opituista asioista.

10. Päätä olevasi hyvä opiskelija ja usko siihen. En käske hokemaan peilin edessä "olen hyvä opiskelija" aamuin illoin, mutta muuta asenteesi itseäsi kohtaan. Voit huijata itseäsi. Minä keksin olevani hyvä financial management -oppiaineessa ja erittäin kiinnostunut siitä ja kuinka ollakaan, näin kävi. Kurssin lopuksi pysähdyin ajattelemaan, että olisin normaalisti saanut harmaita hiuksia vastaavasta oppiaineesta, mutta nyt pääsin sen kunnialla läpi. Ja jopa kiinnostuin finanssialasta oikeasti.



Nyt kun opiskelun perusteet on kunnossa, on aika oikeasti päntätä. Kirjaa tai muistiinpanoja tuntitolkulla lukeminen on tylsää ja monelle myös lähellä hyödytöntä, joten kannattaa ottaa käyttöön eri tapoja oppia tiedot. Kuten sanoin, ensimmäinen askeleeni on kirjoittaa kaikki kurssin muistiinpanot uudestaan omin käsin ja yliviivata tärkeimmät asiat. Tämän jälkeen vasta alan oikeasti opiskelemaan.

Yleensä opiskelen aikataululla 45min opiskelua+15min tauko x3, tunnin "ruokkis" ja sitten sama pätkä uudestaan. Tästä tulee tauot mukaan lukien kuusi tuntia opiskelua. Joskus luen eri ainetta ruokatauon jälkeen.

Ehdoton ykkössuosikkini opiskeluun on nettisivu ja app nimeltään Quizlet. Ainakaan täällä kukaan muu ei tiedä sitä, mutta en tiedä onko se esim. Suomessa yleisessä käytössä. Aluksi pitää kirjoittaa "kysymykset" ja "vastaukset" listaan, minkä jälkeen saa lukuisia eri vaihtoehtoja tietojen käsittelyyn. Voi tehdä harjoitustestejä, pelata pelejä, opiskella muistikorteilla tai vaikka uudelleenkirjoittaa vastauksia niin pitkään, että saa niistä jokaisen oikein. Ne kysymykset, joihin vastaa väärin, pyörivät niin pitkään, että saa oikean vastauksen. 

Quizlet on erityisen hyvä kielten opiskelussa, mutta joitain osioita voi soveltaa myös muihin aineisiin. Joissain peleissä on vaihtoehto "olin oikeassa", eli vastauksen voi antaa eri sanoin ja saada sen silti oikein. Pitää vain olla tarpeeksi ankara itselleen :D



Joskus myös teen ihan perinteisiä muistikortteja käsin. Yksinkertaisesti toisella puolella on kysymys ja toisella vastaus. Macaulaisessa koulutarvikekaupassa myytiin tällaisia värilapukkeita, jotka toimivat muistikortteina loistavasti. Visuaalisena (ja tylsistyneenä) joskus suunnittelen kysymyspakan värit yhteensopiviksi tai teen ne sateenkaaren värien mukaan.

Vaikeiden matematiikan kurssien takia opin hyvään tapaan etsiä netistä lisätietoa aiheista. Youtubesta löytyy vaikka mitä opetusvideoita (englanniksi) ja olen 99.99% varma, etten olisi mitenkään päässyt läpi matikoistani ilman niitä. Yksi suosittelemani kanava on Mathbff, mutta muistaakseni siellä oli videoita vain yhdestä tai kahdesta aihepiiristä. Videoita löytyy monista muistakin aineista. Business-aineisiin Investopedian nettisivu on superhyvä resurssi.


Useimmat meistä eivät ole neroja ja hyvät arvosanat vaativat kovaa työtä. Itse prioritisoin koulun aina ja jos haluaa menestyä, on niin tehtävä. Opiskelen kokeisiin viikkoja, mutta tämä "pidennetty kidutus" voittaa viimeisen yön stressilukemisen mennen tullen. Vihaan sitä tunnetta kun tuijottaa koepaperia, eikä yksinkertaisesti osaa vastata melkein mihinkään. Itse haluan panostaa kouluun puhtaasti menestymisen takia, mutta myös siksi, että haluan haastaa itseäni. Ja nyt kun pikkuhiljaa alkaa miettiä mahdollisia kouluja tehdä masters-tutkinto, pitää moniin olla suhteellisen hyvä GPA. Kaiken tämän lisäksi opiskelen ahkerasti ihan vain, koska tykkään oppimisesta. En välttämättä jokaisesta kurssistani, mutta oppimisesta yleensä. Kun tämän asenteen saa itselleen päälle, tulee opiskelusta huomattavasti miellyttävämpää.

Onko teillä jotain muita tapoja opiskella tai muuten vinkkejä jakaa? Olisi kiva kuulla muiden tapoja opiskella.

凍死啦! Dong sei la! Eli kuolen kylmyyteen. Macauhun ja lähiseuduille iski talvitaifuuni (= kylmä ilmamassa), jonka seurauksena lämpötilat laskivat jopa 10-15 astetta yhdessä päivässä ja tuuli iskee luihin ja ytimiin. Parhaimmillaan ollaan oltu 6:ssa asteessa ja kun sisällä ei ole lämmitystä, voi kukin varmaan laskea yksi plus yksi ja tajuta, kuinka järkyttävän kylmä on. Onneksi koulussa lämmitys on sen verran OK, että kun pitää takin päällä ja täyttää vesipullon kiehuvalla vedellä (Kiinassa rakastetaan kuumaa vettä ja koulun vesipisteistä saa siiskin myös melkein 100-asteista vettä) ja lämmittelee sillä käsiään, pystyy keskittyä opetukseen. Kotona tarina on hieman eri. Ihmeen pitkään luulin meillä olevan jonkin asteinen keskuslämmitys päällä, kunnes tajusin, ettei todellakaan ole. Nytkin olen viettänyt koko päivän päälläni kolme villapaitaa, sormikkaat, kahdet housut ja kolmet sukat, joista yhdet ovat villaa ja kahdet pörrösukat. Näiden sukkakerrosten takia sisäkenkäni eivät edes mahdu kokonaan jalkaan.

OOTD

Tarkoituksenani ei todellakaan ollut pitää minkäännäköistä blogitaukoa, mutta kaiken harmauden ja kylmyyden keskellä olen ollut yksinkertaisesti todella epämotivoitunut tekemään mitään. Koulu alkaa onneksi joka päivä 10, joten aivan aamun pimeimpiä tunteja en joudu kohdata. Päivät sen sijaan venyvät 17:aan ja 18:20:een. Kurssini tässä jaksossa ovat japani 4, English communications 2, international business, management of service operations, marketing channels and distribution, principles of marketing ja inter-cultural issues in tourism. Ei yhtään tuntia, jossa käsitellään mitään matematiikkaan edes etäisesti liittyvää, kyllä kiitos! Tavoitteenani on saada 3,4 GPA, pitkällä tähtäimellä 3,5, joten otan vastaan avosydämin kaikki kurssit, joista mahdollisuus saada hyviä arvosanoja. Viime kevään business mathematics:n D kummittelee vieläkin keskiarvossani, joka muuten olisi hyvin lähellä unelmaani. Ei sinne nytkään kyllä mahdottoman pitkä matka ole, numerottamat kurssit ovat aina olleet B+:sta ylöspäin.

Onnellisuutta on kun vihdoin 1,5v täällä asumisen jälkeen löysin suht. läheltä kotia kohtuuhintaisen ja hyvälaatuisen japanilaisen take away -sushiravintolan

Meillä on ensi syksynä 6kk työharjoittelu, jonka olen päättänyt suorittaa Suomessa. Etukäteen olin suunnitellut lähteväni vaikka mitä eksottisempiin kohteisiin töihin, mutta pikkuhiljaa alkoi valjeta, että minun pääaineelleni tämän on varsin vaikeaa, ellei mahdotonta. Viime vuonna vain yksi ihminen oli tehnyt harjoittelun Macaun ulkopuolella (luultavasti kotikaupungissaan Kiinassa/Taiwanissa/Hong Kongissa), eikä aiempienkaan vuosien tilastot näytä sen paremmilta. Muista pääaineista sen sijaan voi lähteä helposti vaikka minne. Noh, ei Suomi todellakaan huono valinta ole ja kiva päästä näkemään läheisiä enemmän kuin kerran/kaksi vuodessa. Ja voihan ulkomaille hakeutua töihin valmistumisen jälkeenkin.

Japanilaista kaakaota ja CV:n päivittämistä


16.2. on kiinalaisen uuden vuoden aatto ja juhla näkyykin jo katukuvassa. Macau koristautuu teeman mukaisesti niin jouluna, moon festivalina kuin kiinalaisena uutena vuonnakin. Nyt katujen varsilla on eri horoskooppimerkkien maskotteja ja kauppojen näyteikkunat täynnä iloisia toivotuksia ja koiran kuvia. Koiran vuosi on siis vuorossa seuraavaksi ja sen tulen ottamaan vastaan Shenzhenissä kaverin luona.

Päätin aloittaa aktiivisemman elämän aivan liian pitkän tauon jälkeen ja haastoin itseni treenaamaan kolmesti viikossa, yhden treenin ollessa lenkki tai salikäynti. Noin viiden vuoden lenkittömyyden jälkeen jännitti laittaa lenkkarit jalkaan ja niinpä ajoitin lenkkini keskelle perjantaipäivää niin, että polulla olisi mahdollisimman vähän ihmisiä. Ihme ja kumma, en ollut yhtä rappiokunnossa kuin oletin ja kokonaisuudessa lenkki oli hieman yli 8km. Tietenkään en juossut koko matkaa, mutta itsensä ylittämisen fiilis oli huippu. En ollut tiennyt lähelläni olevasta lenkkipolusta, joka meni rantaa pitkin ja matkan varrella oli kiinalainen "mummokuntoilulaite"-aluekin. Ikävä kyllä sitten tuli kylmäkausi, enkä saanut itseäni lähtemään ulos, vähällä oli koko päiväksi sänkyyn jääminenkin. Kylmyys tosiaan lamauttaa kaiken. Ja kyllä, tiedän, että Suomessa on kylmempi, mutta sentään kylmyyttä pääsee pakoon. Täällä kylmä on 24/7. En saa edes lämmintä suihkua, saati sitten lämmintä huonetta, jossa elää, eikä minulla ole kuin nahkatakki "talvitakiksi". Lämpimiä vaatteita on muutenkin vain sen verran, että vielä yhden kylmän päivän jälkeen alkaa samat asut kiertämään uudestaan. Tähän teemaan päätin opetella jotain kanttoniksi, jottei tämä kidutus olisi aivan turhaa :D Kysyin siis kaverilta jonkun osuvan lausahduksen ja näin opin sanomaan otsikon lauseen dong sei la. Kuulemma sanon sen aina erittäin tunteella hahah.


Lämpimämpiin mietteisiin: olen suunnitellut pääsiäiselle matkaa Malesiaan Langkawin saarelle ja pariksi päiväksi Kuala Lumpuriin. Sattumien sattuma on, että tapasin keskiviikkona kouluni suomalaiset vaihtarit ensimmäistä kertaa ja kuinka ollakaan, he ovat myös menossa Langkawille samaan aikaan! Ei siis tarvitse palvoa aurinkoa yksin :D Jos kellään on vinkkejä kumpaankaan kohteeseen, otan ne mielelläni vastaan :)

Nyt loppui mun henkiset kaamosmasentelut ja aion ottaa itseäni niskasta kiinni kaikissa elämän osa-alueissa, joissa olen laiskotellut viime viikot. Mitä positiivisempi on, sitä positiivisemmalta kaikki vaikuttaa, sen olen huomannut. Tsemppiä kaikille muillekin, jotka tuntevat olonsa vetämättömiksi. Kyllä se aurinko vielä paistaa, jos ei taivaalla niin ainakin mielessä.

Elämässä pitää aina ylittää itsensä, eikös? Niinpä päätin kokeilla jotain aivan uutta Hoi Anissa ja varasin itselleni paikan yhden päivän kokkauskurssilta. Ruoanlaittotaitoni rajoittuvat pastaruokiin ja pakastekeittojen keittämiseen (Macaussa olen myös masteroinut pakaste-dumplingsien valmistamisen jalon taidon), joten kurssia varatessa meinasin jänistää koko jutusta. Onneksi en kuitenkaan tehnyt niin, sillä kokemus oli varmaan kaikista mieleenpainuvin koko matkalta.

Kurssin nimi oli Thuan Tinh Island Cooking Tour, enkä voi suositella sitä tarpeeksi. Minua tultiin hakemaan hotellilta 8:30 taxilla, jossa oli sisällä jo Aussi-perhe, joista mainitsin hieman edellisessä postauksessa. Meidät ajettiin vanhaan kaupunkiin paikkaan, jossa muut kurssilaiset olivat jo odottamassa. Meitä oli kaksitoista, puolet 20-30 vuotiaita ja puolet 40+. Ja sitten tietysti 10-vuotias Ally (, joka ei jäänyt yhtään muiden jalkoihin kokatessa).


Ensimmäinen aktiviteetti oli mennä paikalliselle marketille ostamaan raaka-aineita, joilla tulisimme kokkaamaan. Marketti oli värikäs, äänekäs, täynnä ihmisiä, sekä paikka, jossa en varmasti olisi käynyt itsenäisesti. Todellakin näkemisenarvoinen paikka. Oli hienoa nähdä paikallisten elämää ja kuten huomaa, marketti oli erittäin kuvauksellinen haha.

Marketti oli aivan sataman vieressä ja sieltä hyppäsimmekin puiseen veneeseen, jolla ajoimme viitisentoista minuuttia. Vaihdoimme vielä kahteen pienempään veneeseen, joita kumpaakin souti (tai siis melalla potki pohjasta vauhtia) paikallinen nainen. Ajoimme vesikookospuu-istutusten (?) ohi saareen, jossa varsinainen kurssi tapahtui.


Ihan aluksi saimme kokeilla riisimaidon tekoa, johon kuulemma oikeasti menisi kolmisen tuntia. Itse väsyin jo parissa minuutissa hah. Asetuimme kokkauspöydillemme suuren katoksen alle ja kokkimme aloitti kurssin. Hän oli hauska ja puhui hyvää englantia.

Jokaisen ruokalajin teko alkoi yhteisellä demonstraatiolla, jossa kerrottiin tarvittavat ainekset, niiden määrät ja mitä tehdä ja missä järjestyksessä. Olin aivan kauhuissani, sillä en millään voisi muistaa kaikkea. Onneksi mausteiden määriä huudeltin kokkauksen aikanakin tyyliin "half, one, half" (lusikallista) ja sitten piti vain muistaa milloin puhuttiin mistäkin. Jos oli aivan hukassa, kierteli pyödillä apuri, joka ei puhunut mitään parasta englantia, mutta osasi auttaa jos näytti peuralta ajovaloissa. Itse yritin kopioida vieressäni olevalta saksalaiselta pojalta mahdollisimman paljon, mutta hän oli selvästikin edistynyt kokki, joten jäin hetkessä jälkeen. Ei se mitään, sain kaiken valmiiksi itsekin ajallaan. Ja ihme ja kumma, kaikki tekeleeni maistuivat hyvälle!


Jokaisen ruokalajin välissä oli tauko, jolloin söimme tekeleemme ja kävimme haistelemassa sivupöydällä olevia patoja, jotka olimme laittaneet tulille aivan ensimmäiseksi. Käyttäisimme lientä viimeiseen ruokaan sen muhittua 1,5h. Kokkaaminen oli helppoa, koska demonstraation aikana työntekijät valmistelivat työpisteemme niin, että siinä oli ainoastaan kyseisessä ruoassa tarvittavat ainekset ja niitä juuri oikea määrä. Jos kotonakin joku preppaisi ruokani ja siivoisi jälkeni, saattaisin kokata ahkerammin :D Parasta oli, että kurssihintaan (35 USD) kuului tuore, itsevalmistettu passion fruit -mehu, jota kaadettiin lisää laseihimme sitä mukaan kuin sitä joimme. Nam.

Tässä vielä kaikki annokset (jos on allergioita tai on kasvissyöjä/vegaani, voi siitä etukäteen ilmoittaa ja sitten saa hieman eri reseptit):

Katkarapu spring roll ja maapähkinäkastike

Vietnamilainen pannukakku riisipaperissa (välissä salaattia) ja tulinen kastike

Nuudeleita kastikkeessa ja pihviä (designin sai suunnitella itse)

Hanoi-tyylinen pho

Lopuksi saimme reseptit itsellemme ja minibussi ajoi meidät takaisin kaupunkiin. Sai itse toivoa, halusiko jäädä vanhaan kaupunkiin vai palata hotellille. Ryhmällämme oli koko ajan hyvä meininki ja jälkiruoka-ananasten aikana ehdin hieman jutella vieressäni olevan saksalaisen kanssa ja kysellä South East Asia -vinkkejä.

Kuten alussa mainitsin, tämä kurssi oli todellakin yksi matkani kohokohtia. Oli kiva kokeilla jotain aivan uutta, nähdä erilaisia paikkoja kuin missä itse liikuin ja sosialisoida muiden matkaajien kanssa. Yleensä en tee ohjattuja aktiviteetteja, mutta Hoi Anin molemmat retket olivat niin onnistuneita, että ehkä pitäisi avartua lisää. Varsinkin yksinmatkaajalle vedetyt retket ovat hyvä vaihtoehto. Ja tosiaan, "tour" ei todellakaan tarkoita, että pitäisi istua jossain turistibussissa eläkeläisten kanssa ja kuunnella suomalaisen oppaan selostusta paikoista. On niin paljon kivoja ja erilaisia tapoja tutustua paikalliseen kulttuuriin. Yksi parhaista tavoista päästä käsiksi uuteen kulttuuriin on vatsan kautta, se on varmaa.
Olen jo kahtena iltana yrittänyt aloittaa tämän postauksen kirjoittamisen. Molemmat kerrat ovat jääneet vain yrityksiksi, koska en yksinkertaisesti osaa pukea tuntemuksiani sanoiksi. Olen vain niin onnellinen siitä, millainen matkani oli. Lähdin sooloilemaan tilanteen pakosta, mutta loppujen lopuksi olin niin innoissani siitä ajatuksesta, että pistin sormet ristiin sen puolesta, ettei kaverini loma osuisi samaan ajankohtaan. Kuulostaa ehkä hieman karulta, mutta Hoi An vaikutti täydelliseltä paikalta totutella yksin matkustamiseen - ja sitä se olikin. Se oli juuri sellainen paikka, jossa oli hyvä kokeilla siipiään.

Viime aikoina olen kokenut oloni jotenkin juurettomaksi ja kuin en olisi kulkemassa mihinkään suuntaan. Minulta kysytään jatkuvasti, mitä aion tehdä valmistuttuani, enkä voi vastata kuin nauramalla ja kouhattamalla olkia. Tykkään pitää oveni avoimina, mutta jostain syystä tämä ns. tyhjän päällä leijuminen on alkanut ahdistamaan. En koe täysin kuuluvani mihinkään, enkä tiedä miten ikinä voin asua missään tuntematta halua vaihtaa maisemaa parin vuoden kuluttua. En vain tiedä, missä minun paikkani täällä maailmassa on ja onko sellaista. Mitä jos en koskaan viihdy missään täysin? Olen todella huono pysähtymään ja nauttimaan nykyhetkestä ja koko ajan minulla on halu suunnitella tulevaa. Hoi Anissa kuitenkin vihdoin pystyin vain olla murehtimatta mistään. Ja vielä kotiin palattuanikin on tämä rauhoittuneempi olo vieläkin päällä.


Takanani oleva hyvin laimea (aktiivisuuden kannalta) soolomatka Pattayaan kalpenee täysin Hoi Anin matkan rinnalla. Päätin jo etukäteen, etten aio tehdä samaa mokaa ja vain löhötä altaalla ja käydä parissa samassa ravintolassa koko aikaan. Halusin nähdä ja kokea. Ja niin tein.

Hotelliltani sai ilmaiseksi pyöriä lainaan ja niinpä päätin hyvin extemporesti lähteä polkemaan vanhaan kaupunkiin eräänä sateisena päivänä. Viimeksi olin pyöräillyt kaksi vuotta sitten Guilinissa ja sitä ennen vuonna nakki ja muusi. Pyörän satula oli aivan liian korkealla ja vietnamilainen liikenne oletettavasti hullua, joten kokemus ei ollut todellakaan positiivinen. Palasin hotellille nilkat naarmuilla ja vannoin, etten enää ikinä pyöräile.

Niinpä seuraavana päivänä lainasin pyörän taas ja poljin rannalle syömään. Tällä kertaa satula oli oikealla korkeudella ja kokemus paljon parempi. Liikenteeseenkin, ihme ja kumma, tottuu. Tästä alkoi pyöräilyintoni, joka jatkui koko matkan ajan. Pyörän selässä hienojen maisemien ohi viipottaessani oli niin puhdas vapauden tunne.


Hoi An on pieni kaupunki, jossa ei kertaakaan tarvinnut pelätä, ei edes pimeällä. Ihmiset olivat ystävällisiä ja puhuivat tarvittavan hyvää englantia, joten ei kielimuuristakaan tarvinnut kärsiä. Hintataso oli niin alhainen, että turistimmissakin ravintoloissa söi alle 4€:lla ja minun opiskelijabudjetille tämä kävi paremmin kuin hyvin. Tuli juotua hyvin monet smoothiet ja mehut, yleensä kun en laittaisi rahaa moisiin aterian lisukkeisiin.

Yövyin hotellissa nimeltä Hoi An Osaka Boutique Villa, usein lyhyemmin Osaka Villa, jossa henkilökunta oli todella mukavaa ja aina rupattelemassa kanssani. He kyselivät aina päivän suunnitelmista ja varmistivat, että olin tullut kotiin. Joka ilta noin seitsemän aikaan soi puhelin aamupalatilauksen johdosta. Hotellissa ei nimittäin ollut buffet-aamiaista, vaan joka kerta (jos halusi vaihtaa tilauksen) piti rastittaa ruutuun mitä halusi seuraavaksi aamuksi. Itse valitsin aina passion fruit -mehun, banaaniletun ja jonkun kolmannen jutun. Hotellin ravintolassa oli vieläkin pystyssä joulukuusi ja välillä tuli joululaulujakin.


Moporetkeni lisäksi kävin toisella maksullisella kierroksella, nimittäin kokkauskurssilla (siitä oma postaus myöhemmin). Sinne menin samalla taxilla erään australialaisen perheen kanssa ja meillä klikkasi alusta asti. Juttelimme kurssin ajan ja vaihdoin perheen äidin kanssa facebook-yhteystiedot. Seuraavana päivänä törmäsimme toisiimme vanhassa kaupungissa ensiksi pankkiautomaatilla ja sitten kadulla. Molempien porukoiden viimeisenä iltana söimme illallista yhdessä. Ei ehkä se normaalein seura, johon parikymppinen yksinmatkalla tutustuu, mutta tulimme niin hyvin juttuun! Sain kutsun Australiaankin haha. He muuten kuulemma luulivat minua alunperin amerikkalaiseksi aksenttini takia. En tiennyt edes, että minulla on amerikkalainen aksentti, mutta ilmeisesti niin :D

Sää ei kymmenen päivän matkani aikana ollut erityisen hyvä ja aurinkoa oli vain kolmena päivänä (arvaa kaksi kertaa ehdinkö palaa siinä ajassa - onneksi vain pieneltä alueelta). Vastoin 80-90% sadetödennäköisyyksiä loman loppupuoli oli kuitenkin sateeton ja kun lämpötilat olivat pilvisinä päivinäkin n. 25, ei ollut paljon valittamista. Ja ainakin pilvisyydessä on se hyvä puoli, ettei tuhlaa kaikkea aikaa rannalla. Itse koen aina aurinkoisella säällä velvollisuutta nauttia siitä makaamalla altaalla tai rantatuolissa. Meille suomalaisille kun helle ei ole mikään itsestäänselvyys.


Hoi An on tunnettu lyhtyjen valoloisteesta vanhassa kaupungissa auringon laskettua, mutta itse havahduin toiseksi viimeisenä päivänä vasta siihen, etten ollut vielä kokenut tätä. Hotellin shuttle-kuljetus heitti minut kaupunkiin 11 aamulla, joten vietin koko päivän odottaen pimeää. Kävin museossa ja parissa pagodassa vanhan kaupungin sisäänpääsylipulla (4,4€), mutta aika tuntui silti matelevan. Söin tacoja ja odotin. Kun aurinko vihdoin laski, oli näkymä upea ja onneksi en ollut lähtenyt hotellille etuajassa, kuten tylsistyksissäni ajattelin. Ärsyttäviä veneajeluiden ja lyhtyjen kaupustelijoita oli aivan liikaa ja kadut olivat täynnä turisteja, mutta oli siellä silti vain niin kaunista.

Viimeisenä päivänä kävin 3,5h hieronnoissa (hinta alle 40€ ja sisälsi pienen välipalan ja taxikuljetuksen..!) ehkäisemässä tulevan lukukauden stressiä. Hyvin pitkälle joululomaan tuntui kuin en olisi levännyt hetkeäkään ja koulu alkaisi aivan liian nopeasti, mutta nyt kun lomaa on enää viikko jäljellä, olen palaamassa kouluun ihan hyvin mielin. Hoi Anista sain mukaan niin monta hyvää kokemusta, jotka varmasti pysyvät mielen pinnalla vielä pitkään. Sain lisää itsevarmuutta, rohkeutta ja uskoa itseeni. Kyllä minä pärjään vaikka missä. Ei ehkä pitäisi sanoa heti edelliseltä matkalta palattua, mutta matkakuume, varsinkin soolomatkakuume, vain kasvoivat entisestään. Minnes sitten seuraavaksi? Mutta ensin, pysähdytään nykyiseen hetkeen ja sulatellaan Hoi Anin kokemuksia ihan kunnolla.