Image Slider


Kiinan yksipuoluejärjestelmästä demokratian kehtoon Kreikkaan. Monena kesänä ollaan perheen kanssa käyty samoissa Etelä-Euroopan maissa, joten nyt halusin jonnekin uuteen paikkaan. Ateenaan löytyi hyvänhintaiset lennot (vrt. esim Kreikan saaristo, jonne oli paaaaljon kalliimpaa lentää), joten perheenkään ylipuhuminen ei ollut vaikeaa. Ja kun heittää olen turismi-opiskelija -kortinkin pöytään, saa huomattavasti lisäuskottavuutta hahah.



Olimme heti kahden viikon matkan alkuun viisi yötä Ateenassa, minkä jälkeen lähdimme saarille palataksemme takaisin pääkaupunkiin yhdeksi yöksi ennen Suomeen paluuta.

Ensimmäisen pätkän yövyimme Dorian Inn Hotelissa ja viimeisen yön Oscar Hotelissa. Molemmissa hotelleissa oli kattouima-allas, jotka olivat varsinaisia pelastuksia -ja harvinaisuuksia- Ateenan polttavassa helteessä. Kun asteet pyörivät 35+ asteessa, oli ihana ottaa aurinkoa kaupungin kattojen yllä ja pulahtaa uimaan kuumuuden käydessä liiaksi.

Altaiden lisäksi molemmat hotellit olivat OK alueilla (viimeistäänkin 5€:n taxi- tai metromatkan päässä kaikesta tarvittavasta), aamupalat kuuluivat hintaan, jotka eivät muutenkaan olleet kovat (Dorian Innissä 120€/yö/4 hnk ja Oscarissa  50€/yö/2 hnk) ja huoneet olivat siistejä. Tehtiin siis varsinaiset löydöt molempien kanssa! Suosittelen kumpaakin Ateenaan suuntaavalle.


Heti ensimmäisenä päivänä suuntasimme Acropolikseen ja Acropolis-museoon, jotka ovat Ateenan must-kohteita. Museoon ostimme etukäteen liput netistä jonojen välttämiseksi, mutta loppujen lopuksi siellä ei jonoja muutenkaan ollut ainakaan silloin kun me olimme paikalla.

Acropolis oli helteen takia kiinni 13-17, mistä emme etukäteen tienneet ja jouduimme näin odottamaan avautumista kahvilassa päälle tunnin verran. Menimme sivusisäänkäynnin jonoon (museon vieressä) viisitoista minuuttia etukäteen ja pääsimme aika eteen. Todella nopeasti muodostui pitkä jono, joka oli siellä vielä kun tulimme takaisin alas ja pääsisäänkäynnillä ihmisiä varmasti oli vielä enemmän. Kannattaa siis olla ajoissa paikalla.

Toinen vinkki, joka pätee todella monissa paikoissa Ateenassa, on pitää opiskelijakorttia mukana. Sillä saa usein tuntuvaa alennusta ja Acropolikseen Euroopassa opiskeleva siskoni pääsi kokonaan ilmaiseksi kun taas minun piti maksaa puolikas hinta kun käyn koulua muualla.


Toisena iltana menimme Lykavittos-vuorelle (eng. Mount Lycabettus) katsomaan auringonlaskua - emmekä todellaankaan olleet ainoita tämän idean saaneita. Saavuimme funicularilla vuorelle juuri kun taivas alkoi värjäytyä punertavaksi ja kaikki aitiopaikat olivat jo varattu. Jos siis haluaa istua reunuksella auringonlaskua katsellen ja saada kuvia, joissa ihmiset eivät pilaa maisemaa, pitää paikka varata ajoissa.

Ylös vuorelle voi myös vaeltaa, mutta helteessä emme päätyneet tätä tekemään. Funicular kulki vuoren sisällä, joten sieltä ei mitään maisemia nähnyt, mikä voisi olla hyvä motivaatio kävellä ylös. Tosin, vaikka valitsee funicularin, saa pienen treenin kun asemalle pitää kiivetä pitkät portaat mikäli tulee Evangelismos-metroaseman suunnalta. Kaikki urheilun suuntainenkin on ihmeen raskasta kuumuudessa.

Käytimme metroa vain kerran, juurikin matkalla Lykavittokselle. Metro oli helppokäyttöinen, ainakin jos omaa jonkun verran kokemusta Helsinkiä isompien metrojen käyttämisestä. Automaateista pystyi ostaa lippuja hintaan 1,20€/kpl, minkä takia emme tätä kulkuneuvoa useammin päätyneet käyttämään. Nelihenkiselle perheelle taxi on halvempi vaihtoehto, mikä on vähän hassua.


Yllättävästi yksi lempinähtävyyksistäni oli Kallimarmaro (myös nimeltään Panathinaiko tai eng. Panathenaic) stadium, joka on rakennettu antiikin aikaisen stadionin raunioiden paikalle Olympialaisia varten. Paikalla ei ollut ainakaan sen kokoon nähden paljoa ihmisiä ja kentällä pystyi kirmailla oman mielen mukaan. Kuumuutta pääsi pakoon olympia-museoon, jossa oli Helsinginkin olympialaisten virallinen juliste ja soihtu seinällä. Kiinalaisia näkyi paljon ottamassa kuvia kuin pitämässä Pekingin soihtua omassa kädessään, mutta me emme tähän innostuneet itse haha. 

Tekemistä ei ehkä riittänyt hirveän pitkäksi aikaa, ellei halunnut alkaa lenkkeillä ympyrää, mutta stadiumilla kannattaa todellakin käydä. Siihen voi yhdistää mukaan Zeuksen temppelin ja ruokailun Monastirakissa tai Plakassa. Varsinkin Plakassa, vanhassa kaupungissa, on todella paljon kivoja ravintoloita ja siellä söimme useasti.


Talouskriisi näkyi katukuvassa, mutta ei vaikuttanut erityisesti turistin arkeen. Kortilla pystyi maksaa periaatteessa kaikkialla, joten etukäteen ei olisi tarvinnut nostaa käteistä, kuten teimme. Köyhyys oli läsnä ja varsinkin Macausta tulleena tuntui epämukavalta, kun taskuvarkaita piti pelätä, kaduilla nukkui ihmisiä ja oli turvattomampia katuja/alueita. Emme kertaakaan nähneet mitään varkauksia, mutta koko ajan tuntui siltä, että pitää olla varuillaan. Muihin Euroopan pääkaupunkeihin verrattuna piti ehkä vielä hitusen enemmän kiinnittää huomiota tavaroiden vahtimiseen.

Ateena oli kiva kohde, mutta siellä oli vähemmän epä-museo -tekemistä kuin olisin ajatellut. Tietysti voisi vain käppäillä pitkin katuja ja vain nauttia kaupungin fiiliksestä, mutta sitäkään ei pidemmän päälle jaksa tehdä. Viisi päivää oli mielestäni hyvä aika viettää näissä maisemissa, minkä jälkeen on virkistävää vaihtaa saaristomaisemiin, joista tulossa oma postauksensa myöhemmin.
Bongasin Laura Linnean blogista tällaisen haasteen ja päätin itsekin rustata vastauksia kysymyksiin kun niitä on muilta aina niin mukava lukea. Itsehän olen ollut ulkosuomalainen suunnilleen kaksi (luku)vuotta, mikä tuntuu aika hurjalta kun asiaa alkaa ajattelemaan. Se on kuitenkin melkein 1/10 koko elämästäni. Itse haastan kaikki halukkaat ulkosuomalaiset vastailemaan kysymyksiin! :)



1. Mikä on parasta tämän hetkisessä asuinmaassasi?

Lämpö, eurooppalaisen ja aasialaisen kulttuurin yhteiselo, halvahko hintataso, ihmiset... Näitä hyviä asioita on kyllä ihan hirveästi. Macaussa ollaan paljon ihmislähtöisempiä palvelussa ja esimerkiksi bussit pysähtyät huitoville ihmisille - jopa kaksi kertaa samalla pysäkillä jos tarpeen. Ihmiset ovat muutenkin todella avuliaita ja kaverit ovat auttaneet todella paljon käytännönasioissa koskaan osoittamatta minkäänlaista ärtymystä tai vastapalveluksen halua. Aina autetaan kun voi vain auttaa. Yleisesti tykkään Macausta, macaulaisista ja Macaun kulttuurista todella paljon.


2. Entä ikävintä?

Eksoottiset ötökät/eläimet, ilmankosteuden aiheuttama home, suuret & kadut täyttävät turistimassat varsinkin viikonloppuisin, ilmastoinnin aiheuttamat kalliit sähkölaskut kuumina kuukausina ja pitkä välimatka Suomeen. On myös ärsyttävää, että Macaussa puhutaan kanttonin kiinaa kun ensimmäisenä vuotenani Aasiassa opiskelin mandariinia ja nyt molemmat jäävät vajaiksi ellen ala panostamaan oikein kunnolla.


3. Jos saisit matkustaa mihin tahansa maahan kahdeksi viikoksi ilmaiseksi, mihin matkaisit?

Siinäpä vasta kysymys. Joskus ihan huvikseni alan listailla unelmakohteita ja niitä hetkessä tulee mieleen joku 20. Pakko varmaan sanoa joku Bora Bora tai Madagascar/Seychellit kun niihin tuskin ihan heti on varaa oikeasti.



4. Mihin kohteeseen matkustaisit uudestaan?

Tämäkin on vaikea kysymys. Tietysti kaikki Pariisit, Firenzet ja Maltat houkuttelisivat Euroopassa, mutta kyllä se ykköspaikka, jonne palaisin, on New York. Siellä olin perheen kanssa 14-vuotiaana ja vaikka olinkin sinne hinkunut vuosia ja vihdoin saanut vanhemmat suostumaan mukaan, tuntuu, etten arvostanut New Yorkia tarpeaksi. Tietysti olin sen verran nuori, ettei silloin tykkää kuin shoppaamisesta :D Nyt olisi enemmän ymmärrystä kaupungista.


5. Mitä suomalaista ruokaa kaipaat eniten ulkomailla?

Perunaa (varsinkin muussia), salmiakkia, jos ei olisi, Fazerin suklaata, aurajuustoa ja tuoreita suomalaisia marjoja. Ensimmäisenä vuonna Kiinassa kaipasin suomalaista ruokaa paljonkin, mutta tänä vuonna ei ole ollut samanlaisia kaipauksia, varmaan koska voin vapaasti syödä mitä vaan ja Macaussa on paljon länkkäriravintoloita.


6. Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen?

Tätä olen miettinyt usein. Olisi kiva asua samassa maassa perheen ja monien kavereiden kanssa, mutta ainakin tällä hetkellä en kyllä haluaisi asua Suomessa. Yksi suurista syistä on niinkin naurettava asia kuin ilmasto ja talven pimeys. Jo aina Suomessa asuneena niiden kamaluuden tajusi, mutta varsinkin nykyään tajuaa, kuinka ärsyttäviä molemmat ovat. Hamassa tulevaisuudessa kun saan lapsia, haluan varmaan heidän saavan suomalaisen koulutuksen tai ainakin käyvän ala-asteen Suomessa. Toisaalta haluaisin heidän myös elävän kansainvälisessä ympäristössä. Onneksi ei tarvitse vielä miettiä, missä sitä tulee asustelemaan :D


7. Mikä on asuinmaasi hauskin/mielenkiintoisin juhlapyhä?

Kiinalainen uusivuosi! Se on Kiinassa ja monissa muissa Aasian maissa vuoden tärkein juhla ja todella näkyvä katukuvassakin. Kirjoitin tämän vuoden CNY-kokemuksesta TÄSSÄ postauksessa, en jaksa perinteitä enempää uudelleen selittää. Kiinalainen uusivuosi on tietysti hyvin helppo vastaus tähän kysymykseen, mutta muita kiinalaisia juhlia en ole päässyt viettämään "paikallisittain", joten se on tietysti itselleni läheisin. Kiinalaisen uudenvuoden syvin tarkoitus on olla yhdessä perheen kanssa ja se on vähän verrattavissa jouluun.



8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa?

Perheen ja kavereiden jättäminen. Tuntuu jopa itsekkäältä lähteä vain siksi, että tyydyttäisi jotain omaa sisäistä seikkailunhalua. Ensimmäiset päivät uudessa kodissa ovat myös aika vaikeat. Sitä vaan istuu sängyllä ja miettii, mitä onkaan mennyt tekemään. Vaikka on tietysti innoissaan kaikesta uudesta, on siinä alussa myös pieni kriisi kun ei edes tiedä missä lähikauppa on tai miten saa sim-kortin. Virallisten asioiden hoitaminen niin Suomessa ennen lähtöä kuin uudessa kotimaassakin ovat ärsyttäviä ja itse onnistuin lykkäämään pankkitilin ja puhelin liittymän avaamista kuukauden... En välttämättä suosittele.


9. Voisitko kuvitella asuvasi jossain muussa maassa kuin Suomessa tai tämänhetkisessä asuinmaassa?

Kyllä. On moniakin maita, joissa olisi kiva asua edes vuosi, mm. USA, Australia, Ranska, Italia, Espanja, Japani... Masters-tutkintoni teen jossain uudessa maassa, joten ainakin yksi uusi maa tulee vielä koettua varmasti.


10. Mikä oli vuoden 2016 mieleenjäävin hetki?

Apua. Yksi mieleenjäävin hetki? Yksi mieleenjääneimmistä hetkistä ainakin on Macauhun saapuminen. Siinä sitä istui vieraassa huoneessa, vieraassa talossa, vieraassa kaupungissa, jossa tulisi asumaan seuraavat neljä vuotta. En tuntenut yhtäkään ihmistä koko Macausta, enkä vanhaakaupunkia lukuunottamatta tiennyt mitään paikkojakaan. Hassua muistella, kuinka päätin lähteä retkelle etsimään lähikauppaa google mapsin avulla hahah. Nykyään lähikadut osaa ulkoa väärinpäin, silmät kiinni ja unissaankin. Muita mieleenpainuneita hetkiä ovat monet hetket Kiinan kiertomatkalla ja esimerkiksi thaimaalaiseen luksushotellin postikorttimaisemiin saapuminen.


+ extrakysymys numero 11. Aiotko matkustaa jonnekin tänä vuonna? Minne? 

Juurikin tänään parin tunnin päästä lähtee lento Kreikkaan. Sen lisäksi menen siskon kanssa viikonloppumatkalle Riikaan elokuussa ja yritän järjestää matkaa Japaniin/jonnekin Macauhun paluumatkalla. Syksyllä olisi kiva käydä jossain Macaun lähimaassa vaikka kavereiden kanssa, Hong Kongissa päivämatkalla ja joululomalla, kun perhe tulee Aasiaan, menemme jonnekin lämpimään yhdessä. Aika paljon matkoja on siis tiedossa, mikä on enemmän kuin täydellistä.



Taas on matkaustettu Suomeen läpi kiven ja jään. Tällä melkein vuorokauden kestävällä matkalla kulkuvälineinä käytettiin taksia, lauttaa, kahta lentokonetta ja junaa, eikä kaikki tietenkään mennyt tälläkään kertaa kuin stromsössä; lento Hong Kongista oli puolitoista tuntia myöhässä ja näin myöhästyin Suomen lennolta noin kymmenen minuuttia terminaalien läpi kirmaamisesta huolimatta. Ei kiva.


Matka alkoi kun aamuviideltä soi herätys. Alle neljän tunnin unien jälkeen teki mieli vain jäädä loikoilemaan sänkyyn, mutta vielä piti keksiä lakanoille ja tyynylle joku paikka jo aivan täysistä laukuista ja tiesin sen olevan erittäin haastava tehtävä. Kesäsäilytykseen me saamme jättää kolme matkalaukkua, mutta tämä varsin suopeakaan myönnytys ei minulle riittänyt. Ainakaan asuntolasta ei ole tullut valitusviestiä, joten kaipa teippi-laatikko-muovipussi-väkerrykseni hyväksyttiin.

Macausta pääsee kätevästi vähän yli tunnissa Hong Kongin lentokentälle lautalla ja nyt tätä reittiä ensikertaa näin päin pääsin kokeilemaan. Lauttalippu (n. 30€) piti ostaa ja tulostaa etukäteen netistä ja tehdä lentoyhtiön sivuilla check in, jotta lauttaan pääsi. Lippuja voi toki ostaa kai vielä satamastakin, mutta ei varmaan kannata ottaa riskiä, että lautta olisikin täynnä. Hong Kongissa veronpalautuksia saa n. 14€ kun ei astu "maihin", joten lauttamatkasta ei loppujen lopuksi paljoa joudu pulittamaan.


Lentokoneeseen pääsi aikataulunmukaisesti Hong Kongissa ja ehdin jo luulla kaiken kerrankin menevän suunnitelman mukaan. On oikeasti enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että lento on myöhässä tai vastaan tulee muita mutkia. Nuolaisin kuitenkin ennen kuin tipahtaa, sillä tunnin unien jälkeen olimme vieläkin maankamaralla. Tiedon viivästymisen syystä (huono sää) saimme vasta juuri ennen puolitoista tuntia myöhässä lähtemistä. Matkustajat olivat kaikki hieman ärtyisiä huonon tiedonjakelun ja olemattoman palvelun takia. Monella oli kiireinen vaihto Moskovassa ja itsekin aloin menettää toivoa koko ajan enemmän.

Moskovan kentällä kaikki kiirehtivät passin tarkastukseen, jossa ainoalla luukulla ei ollut henkilökuntaa. Paikalla oli jo aiemmilta lennoilta saapuneita ärtyneitä business-miehiä, jotka onneksi kovaäänisesti estivät ohittelijat. Kun lopulta passintarkastaja saapui paikalle, järjestäydyttiin nopeasti jonoon. Edessäni oleva nainen kyseli tarkastajalta Suomen lennon kuulumisia ja kun sai vastaukseksi vain "no English", päätin ilmoittautua samaan osoitteeseen meneväksi. Kalifornialaisen Bellin kanssa kiisimme terminaalien läpi, mutta meitä ei päästetty lennolle. Saimme lähetteen hakea liput seuraavalle, kaksi tuntia myöhemmin lähtevälle, lennolle. Nopea uusi lento oli pelastus, vieressämme oli porukka samalla Hong Kongin lennolla tulleita tyttöjä, jotka joutuivat jäädä yöksi Moskovaan. Ei käynyt kateeksi.


Pahoitteluiksi saimme ilmaset vedet, jes. Kentällä wifi toimi saamalla salasanan tekstiviestillä ja tämä tuotti suuria ongelmia kun sim-kortti ei toiminut ja näin tekstiviestiä ei voinut vastaanottaa. Luulisi lentokentän ottavan kyseisen asian huomioon, mutta ilmeisesti ei. Maalailin jo mielessäni kauhukuvia tunteja Helsinki-Vantaalla seisovasta äidistä, johon en mitenkään saanut yhteyttä. Koko kentällä ei ollut pay phoneja tai muita wifejä, edes business loungeissa, joten hirveästi ei ollut tehtävissä. Lopulta keksin pyytää nuorelta kahvinmyyjältä apua ja näin hän laittoi numeronsa ohjelmaan ja pääsin kertomaan kotiin, etten ehtinyt lennolle. Oli paljon rennompaa istua odottelemassa uutta lentoa ylihintaista froyota syöden kun tiesi, ettei minua odoteltu jo saapuvaksi.


Kun lopulta laskeuduin Helsinkiin, oli upea fiilis. Kylmä viima iski heti kasvoihin kun astuin ulos lentokoneesta, eikä se sää ole siitä vieläkään parantunut. Onneksi maanantaina pääsee Kreikkaan lämmittelemään. Vielä viiden päivänkin jälkeen katson autoja ensiksi oikealta ja valoisat yöt yllättävät aina. Ovat ne kuitenkin paljon mieluisammat kuin talven pimeät illat, jotka puolestaan vaikeuttivat talvilomalla Suomeen sopeutumista. 

Jälleen kerran tuntuu kuin en olisi koskaan kotoa lähtenytkään, vaikka julkisen liikenteen muutokset hämmentävät ja kaupassa muovipusseista pitäisi maksaa. Paluulentoja en ole vielä ostanut ja se on ihan hyvä fiilis, vaikka koko ajan mielen perukoilla tikkittävätkin muistutukset kallistuvista hinnoista. Ainakin päälle kuukausi on aikaa vielä elellä suomalaisesti, se on varmaa. Jos vielä säät lämpenisivät, menee tämä aika oikein mukavasti.


Kuuden päivän päästä tähän aikaan istun lentokoneessa matkalla kohti Moskovan lentokenttää, jossa pitäisi vaihtaa konetta alle kahdessa tunnissa - olettaen, että ensimmäinen lento on ajallaan. Ja vaihtoon tietysti kuuluu mukavasti terminaalin vaihtokin, eikä Moskovan kenttä kuulemma ole niitä kaikkein toimivimpia lentokenttiä. Matkassa on vielä yksi liikkuva osanen, nimittäin ennen kaikkea tätä pitäisi vielä suoriutua lautalla Hong Kongin lentokentälle Macausta aamukuudelta. Lippu on sentään ostettu etukäteen, ettei tarvitse lentää paikalle helikopterilla mikäli lautta sattuisi olemaan täynnä. Jos olisi vähän ylimääräistä rahaa, lentelisin kyllä mieluusti useinkin Hong Kongiin viidessätoista minuutissa.

Huomenna pitäisi olla viimeinen työpäivä, mutta pomoni kanssa on aina pari muuttujaa: tällä kertaa tuli soitto sunnuntai-iltana, että hänellä ei olee aikaa minulle ma-ke, joten viimeiset työpäivät siirtyvät loppuviikkoon. Kavereiden näkeminen meni siis sivusuun, sillä he ovat oikea-aikatauluisesti töissä alkuviikon ja näin saavat harjoittelun pulkkaan kun minä vasta aloitan loppurupeaman. Kiva. Onneksi ei oltu kuitenkaan lyöty mitään suunnitelmia vielä lukkoon, muuten olisi harmittanut vielä enemmän.




Macaun kesää voi osuvasti kuvata yhdellä sanalla: ikihiki. Täällä ollaan eletty ympärivuorokautisesti kolmessakymmenessä asteessa (joka oikeasti tuntuu 40+ asteelta usein) jo kaksi kuukautta ja vaikka kyllästyttääkin pyyhkiä hikiviiksiä viiden minuutin välein, rakastan tällaista säätä. Onneksi Macaun kesä jatkuu vielä pitkälle, pitkälle syksyyn, joten en jää mistään paitsi "nauttiessani" Suomen kesästä. Ja kuumimmat kuukaudet elo- ja syyskuu ovat edessä vasta kesäloman jälkeen.

Lähtövalmisteluita on pitänyt alkaa tehdä ajoissa kun tosissaan viimeiset päiväni saan viettää 9:30-19 toimistolla. Kolmas iso matkalaukkuni on matkalla Macauun, jotta saisin kaikki tavarat säilytykseen kesän ajaksi. Vähän jännittää kyllä, mahtuuko kaikki varmasti silti, varsinkin nyt kun tuliaisetkin vievät extratilaa Suomeen lähtevissä tavaroissa. On myös kamalan vaikeaa ajatella, mitä jättää tänne kesäksi ja mitä ottaa mukaan, Suomesta kun kuitenkin tulee mukana lisää tavaraa. Ensi vuonna emme käytä koulussa enää koulupukua, joten vaatekertaa pitää suurentaa. 


Fiilikset lähdöstä ovat vähän haikeat. Kavereita en ole nähnyt koko kesäkuussa, koska työaikataulut ovat menneet täydellisesti ristiin ja seuraavan kerran näemme sitten vasta elokuun lopussa. Macau on myös todella rakas paikka ja kun täällä on käppäillyt ristiin rastiin viimeiset kymmenen kuukautta, tuntuu oudolta herätä jossain muualla. Suomea olen kokopäiväisesti puhunut kaksi viikkoa sitten viime elokuun, joten sekin on hyvin suuri muutos. Joulun jälkeen en ole itseasiassa puhunut suomea ääneen montaakaan kertaan. Kuten bloggauskielestäni huomaa, osaan suomea edelleen. On se suullisesti kuitenkin vähän tökkivämpää ja joistain uusista aihepiireistä en osaa puhua suomeksi, esimerkiksi kouluaineista. Turha siis kysyä, mitä opintoni sisältävät ellet ole valmis googlailemaan mikä on balance sheet, market equiliubrium tai annuity suomeksi. Minä en nimittäin tiedä.

Suomeen on tietysti myös kiva tulla näkemään perhettä ja kavereita ja ah, syömään ilmaista ja jonkun muun tekemää ruokaa. Ylioppilasjuhla-aikaan olin kateudesta vihreä kun muut pääsivät syömään hyvää ruokaa ilmaisiksi, hahah. Ja on ihan mukavaa kun ei tarvitse pelätä liskojen tai muiden hirvitysten ilmestymistä huoneen seinälle. Perheen kanssa lähdemme Kreikkaan kahdeksi viikoksi ja suunnitelmissa olisi pari lähimatkaakin, joten varsin matkailun täyteinen kesä luvassa ja sehän minulle kelpaa. Ja tietysti pitää kanssa ihan vain levätä ensi lukuvuotta varten, tästähän kurssit vasta vaikeutuvat ja minä olen ollut monesti jo hermoromahduksen partaalla. Go to university they said, it'll be fun they said. Noh, pakko myöntää, että olen löytänyt sisäisen hikarini vihdoin.

Seuraavan kerran saatankin postailla jo Suomesta, saa nähdä miten kiireisiä loppupäivät ovat!

Mikäli tekee mieli alkaa väitellä jonkun kanssa, otappa puheeksi Kiinan aluepolitiikka. Okei, ehkä ei kannata oikeasti, sillä tämä aihe menee monella asianomaisella syvälle tunteisiin. Mitä tarkoitan Kiinan aluepolitiikalla? Yksinkertaisesti: ovatko Macau, Hong Kong ja Taiwan alueita/kaupunkeja Kiinassa vai valtioita.

Virallisestihan kaikki kolme ovat osa Kiinaa, sillä niille ei ole myönnetty itsenäisyyttä. Yhtenä suurena syynä se, ettei Kiina itse anna tätä nimikettä ja usein isottelee muita maitakin olemaan antamatta sitä. Varsinkin Hong Kong ja Taiwan ovat paljon esillä itsenäisyyshalujensa kanssa, mutta Macausta ei puhuta mitään. Ei sillä, että Macausta muutenkaan hirveästi puhuttaisiin, varsinkaan Suomessa, mutta erityisesti Macaun asemasta Kiinaan ei moni tiedä yhtikäs mitään.


Macaulla on oma lippu, valuutta, passi (joka on paljon vapaampi kuin Kiinan), rajamuodollisuudet, kansallislaulu, viralliset kielet ovat kanttonin kiina ja portugali, ei mandariini ja kirjoituskieli on perinteinen kiina, ei yksinkertaistettu, kuten Mainlandissa. Myös lait eroavat paljon Manner-Kiinasta; nettiä ei ole rajoitettu, Macaussa saa suomalainen oleskella 3kk ilman viisumia (vrt. Kiinaan, jossa ei saa sekuntiakaan), jonkunasteisia mielenosoituksia saa olla, koulutus on parempaa ja siisteyden säilyttämiseksi on varsin singaporelais-tyylisiä lakeja: roskaaminen, sylkeminen, monissa paikoissa tupakointi ja lemmikin jätösten jättäminen ovat kaikki sakolla rangaistavia asioita. Ei siis ihmekään, että Macaussa siisteystaso on aivan eri luokkaa Kiinan kanssa. Kuulemma ero heti rajakaupunkiin on kuin yö ja päivä. Macau on myös paljon "hyvinvointivaltiollisempi" kuin Kiina, mutta eipä täällä olekaan yhtä paljoa ihmisiä, joista pitää huolta.

Siinä missä hongkongilainen ei suostu tulla kutsutuksi kiinalaiseksi, macaulaista harvoin kiinostaa miksi heitä kutsuu. Englannin opettaja yritti herättää keskustelua luokassa ja kysyi, haluavatko luokkalaiset olla kiinalaisia vai macaulaisia. Tuli pari olankolautusta ja "I don't really care". Opettaja itse taisi olla macau-henkisempi ja varmaan nuoren sukupolven passiivisuus ärsytti. Toisaalta, minun sukupolveni ei muista aikaa ennen kuin Macau siirtyi Kiinalle 1999.

Asiaa myös ehkä monimutkaistaa se, että "macaulainen" virallisesti tarkoittaa ihmistä, jolla on suvussaan alkuperäis-macaulaista ja portugalilaista perää. Tämä porukka on hyvin pieni. Monen nyky-macaulaisen sukujuuret ovat Kiinassa ja näin he ovat "kiinalaisia", vaikka olisivatki aina asuneet Macaussa. Itse kutsuisin Macaussa syntynyttä macaulaiseksi, aivan kuten Suomessa syntynyt ja/tai kasvanut, suomea puhuva ja "suomalaisesti" elävä on suomalainen, eikös?


Vaikka kansallisuustermit eivät ehkä herätä kiinnostusta, on alueidentiteetti aika suuri mielestäni. Instagramissa monella komeilee Macaun lippu (macaulainen, minun määritelmälläni, ei KOSKAAN laittaisi Kiinan lippua edustamaan itseään) ja varsinkin suuntanumero +853 (huomatkaa yhteys Suomeen) on yleisesti käytetty tunnus ja se on monella lähellä sydäntä. Macaulaiset myös erottavat itsensä hyvin tiukasti "Mainlanderseista", joita on turisteina Macau täynnä. On hassua miten jokainen osaa englanniksi Mainlander-termin, vaikka muut nykysanonnat eivät ehkä olisikaan tuttuja.

Macaulaisten suhtautuminen Kiinaan on myönteisempi kuin hongkongilaisten ja taiwanilaisten, sillä Macau hyötyy rahallisesti Kiinasta hyvin paljon. Sieltä tulee järkyttävät massat turisteja, joiden ansiosta Macaun kasino-, retail- ja hotellialat kukoistavat ja tuovat varallisuutta tänne. Kun Hong Kong luovutettiin Kiinalle kahta vuotta aiemmin kuin Macau, oli heidän sopimuksessaan jotain häiriöitä ja sanotaan, että Kiina oli muuttanut joitain ehtoja kertomatta tästä Hong Kongille. Macaun kanssa samanlaista "huijausta" ei tapahtunut, joka on yksi syy erilaiselle suhtautumiselle. Macau oli levettomampi (yksi salaliittoteoria on, että Kiina olisi lähettänyt gangstereita tänne, jotta macaulaiset haluaisivat liittyä Kiinaan saadakseen lisää turvallisuutta) ja Kiinalle siirtymisen jälkeen rikollisuus on kitketty varsin hyvin pois.

Kavereideni mielestä Hong Kongin mielenosoitukset ovat typeriä. Heistä on turhaa tahallaan haastaa riitaa, sillä se ei auta tilannetta mitenkään, päinvastoin. Olen kysynyt, mikä saisi Macaulaiset vastustamaan Kiinaa ja kuulemma jos nettiä alettaisiin rajoittamaan, suuttuisi kansa. Tämän tapahtumiseen ei ole mitään viittauksia mutta 2040-luvulla molemmat, Macau ja Hong Kong, siirtyvät jotenkin enemmän Kiinan alaisuuteen. Vähän pelottaa, mitä silloin käy, Kiina ei nimittäin kyllä varmasti ikinä päästä näitä alueita näpeistään.


Koulussa opettajat usein lipsauttavat Macaun olevan maa, esimerkiksi kun puhutaan GDP per capita -maiden järjestyksestä -köh Macau on huippua köh köh-, mutta aina korjaavat itseään aivan kuin heitä olisi kielletty puuttumasta poliittisiin ongelmiin. Koulussani toki on aika paljon kiinalaisia, joista osa ei ehkä tykkäisi kuunnella päivittäin itsenäisyysmielistä opetusta. Ja eihän Macau tosiaan virallisesti ole maa, vaan erityishallintoalue.

Itse aina sanon asuvani Macaussa, en Kiinassa. Minulle näiden kahden paikan ero on niin suuri, etten koe asuvani samojen rajojen sisällä - ja itse asiassa Macaulla onkin omat rajansa, joten en asukaan. Kaikki arkkitehtuurista ihmisten käytökseen on todella erilaista. Ero tietysti on erityisen suuri, koska Kiinassa asuin pohjoisessa ja nyt asun melkein kaksituhatta kilometriä etelämmässä, jossa kulttuuri olisi joka tapauksessa erilainen.

Macaussa jopa liikennekulttuuri on erilaista kuin Kiinassa. Selvä ero on tietysti vasemmanpuoleinen liikenne, kuten Hong Kongissakin, eikä täälläkään aina muisteta vilkkua, mutta jalankulkijoille annetaan tietä, tööttäilyä ei kuulu paljoa, eikä kaistaa vaihdeta äkillisesti. Tämä muuttu erilaiseksi heti kun mennään Kiinan puolelle ja jopa eteläkiinalaiset kaverini olivat yllättyneitä hyvistä ajotavoista Macaussa.


Macaulaiset katsovat länsimaisia leffoja ja TV-ohjelmia (vaikka K-drama onkin ehkä suositumpaa) ja kuuntelevat länsimaista musiikkia. Kun ensiksi saavuin Macauhun, oli meillä non-locals week ja näin tapasin vain kiinalaisia. Muistan, kuinka pelkäsin, etten tutustuisi Macaussa kehenkään, jonka kanssa voisin puhua viihteestä, sillä kiinalaiset eivät tienneet edes juuri ilmestynyttä Suicide Squadia. Yksi kiinalainen kaveri tiesi vähän Pretty Little Liarsista ja kysyi hiljennetyllä äänellä ja kuin tämä olisi ihmeellistä, eikös siinä joku ollutkin "gay". Eikä hän siis mitään pahaa tarkoittanut, asia vain oli täysin vieras.

Macaulaiset kaverini ovat verrattavissa suomalaisiin kavereihini. Voi puhua täysin samoista asioista, vaikka politiikka harvoin tulekaan puheeksi, ehkä koska täällä ei hirveästi äänestellä tai ole eri puolueiden kiistoja :D Macaulaiset ovat todella länsimaalaisia ja siksi ehkä tänne on ollutkin niin helppo sopeutua. Ei tarvitse varoa mitä sanoo, eikä puolustaa tasa-arvoa.

Kulttuurisesti Macau siis eroaa hyvin paljon Kiinasta, mutta onko se kaupunki vai maa? Jokainen joutuu tekemään polittisen päätöksen puhutessaan Macausta. Onko se "Macau, Macau" vai "Macau, China"? Laitetaanko nettikaupan valtiovaihtoehtoihin Macau ja Hong Kong erikseen Kiinasta? Kouluni on hospitality-alan koulujen top-listalla ja koulun nimen vieressä oli Kiinan lippu. _Oli_, koska koululta varmaan valitettiin nettisivulle, sillä nykyään siellä on Macaun lippu. Jos kysytään missä Macau on, sanotaanko, että Etelä-Kiinassa vai Hong Kongin lähellä? Molemmat ovat totta, mutta poliittinen kanta tulee heti esille. 5-vuotiaalle. serkulle puhutaan aina Kiinassa asuvasta Verasta ja kun korjasin äidille (lue hifistely-äänellä) "en enää asu Kiinassa, asun Macaussa" oli vastaus, että opetetaan nyt ensiksi maantiede ja sitten vasta politiikka. HAH.

Mikäs se Macau sitten on ja mikä on macaulaisten oma kanta asiaan? Yhteenvetona sanoisin, että Macau on paikka, jossa ei tuhlata aikaa aluepolitiikan miettimiseen, mutta liehutellaan ylpeästi omaa lippua.